Avaa valikko Valikko

Kasvitauteja ja tuholaisia ehkäistään ja hallitaan moninaisin ja pääasiassa ennaltaehkäisevin keinoin kuten rikkakasvejakin. Pääkeinot ovat monipuolinen viljelykierto, terve lisäysmateriaali ja hyvä viljelyhygienia, kestävät lajikkeet ja tasapainoinen ravinnetalous. Tuholaisten osalta listaan voidaan lisätä vielä monimuotoinen pellon eloyhteisö, kylvö- ja istutusaikojen suunnittelu, houkutuskasvien käyttö ja tuholaisesiintymien seuranta.

Kasvitaudit

Kattavasta esityksestä Kasvitautien hallinta luomutuotannossa (Asko Hannukkala 2013) löytyy mm.

  • riskikartoituskysymyksiä, joita jokaisen tilan on syytä miettiä kasvinsuojeluasioiden yhteydessä
  • kasvinsuojelusuunnitelman elementit
  • viljelykiertojen tehokkuus tuhoojiin

Yleisiä kasvinsuojelun perusteista voi lukea lehtisestä Luomukasvinsuojelun perusteet tautien hallinnassa, (Asko Hannukkala 2011).

Kerääjä-, maanparannus- ja viherlannoituskasvien käytössä on huomioitava niiden aiheuttamat kasvitautiriskit erityisesti vihannesviljelyssä (Hannukkala & Rastas 2016, Kasvinsuojelulehti 2-2016). Tietyt kasvit voivat lisätä tai ylläpitää taudinaiheuttajia maassa. Vihannestiloille huomioitavaksi, että

  • viljat ja heinät ovat melko riskittömiä
  • monivuotiset heinänurmet lisäävät sepän toukkien vioitusriskiä perunalla ja juureksilla
  • öljy- ja muiden kaalikasvien viljelyssä ristikukkaisten kerääjä- ja maanparannuskasvien käytössä pitää olla varovainen
  • möhöjuurelle arkojen viljelykasvien viljelyssä on pidettävä taukoa ainakin 4–5 vuotta ristikukkaisten maanparannus- ja kerääjäkasvien jälkeen
  • sipulitiloilla palkokasvien käyttöä ennen sipulia kannattaa välttää Fusariumin takia

Luomutuotantoon soveltuvat kasvinsuojeluaineet voi tarkistaa Eviran sivuilta.

Tuholaiset

Ohjeita öljykasvien rapsikuoriaisten hallintaan löytyy artikkelista Loispistiäiset ovat rapsikuoriaisen luontaisia vihollisia (Vilja-alan yhteistyöryhmä). Loispistiäisten elinvoimaa ja tehokkuutta voi lisätä viljelyteknisin keinoin, kun

  • kevennetään muokkausta lohkon reunaosissa
  • öljykasvilohko sijoitetaan lähelle edellisen vuoden lohkoa

Valkomesikkä esikasvina on toiminut etanoiden karkottajana syysrapsipelloilla. Asiasta voi lukea lisää Tyynelän tilan kirjoituksesta. Kirjoituksesta myös muistutetaan, että valkomesikkäkasvusto on niitettävä ja murskattava ajoissa, jotta siitä ei saa rikkakasvia pellolleen.

Herneellä hernekääriäisen toukan tuhoja voidaan vähentää, kun

  • kylvettävä lohko sijaitsee vähintään 1–2 kilometrin päässä edellisen vuoden lohkosta
  • herne kylvetään aikaisin aikaisella lajikkeella
  • hernelohko kynnetään heti sadonkorjuun jälkeen (vähennetään talvehtivien hernekääriäisten määrää)