Avaa valikko Valikko

Avauspuheenvuoro

Luomupäivät alkoivat Satakunnan ammattikorkeakoulun kampuksella torstaina 15.11.2018 kansanedustaja Arto Satosen (kok.) avauspuheenvuorolla. Satonen korosti suomalaisen ruoan erityispiirteitä verrattuna moneen muuhun EU-maahan. Eurooppalaisella mittapuulla mitattuna Suomessa on erityisen korkeat ruokastandardit. Ministeriön viimeisempien lukujen mukaan Suomessa on 5100 luomutilaa ja 742 luomuelintarvikkeita valmistavaa yritystä. Peltoalasta 12,8 % on luomuviljeltyä.

Luomun osalta seuraava ohjelmakausi on vielä avoinna. Suomen 2019 EU-puheenjohtajakaudella yläotsikkona on ilmastonmuutos, jonka kehyksissä on muun muassa bio- ja kiertotalous. Komission asetusehdotuksessa on kirjattu luonnonmukainen tuotanto omaksi toimenpiteeksi maaseutuohjelmaan. Ympäristötavoitteet ovat korkealla tavoitteissa ja linjaus luomulle löytyy. Uhkana on jopa 300 miljoonan euron leikkaus maaseutuohjelmaan. Suomi vastustaa leikkausta ja keskusteluita käydäänkin nyt siitä, onko kotimaisilla tukitoimilla mahdollista tulla vastaan asiassa.

Kansanedustaja Satosen kehittämisajatuksissa nousi esille vähittäiskaupan rooli. Miten maksimoida kuluttajan kiinnostus luomua kohtaan? Suuri rooli on myös julkisilla ammattikeittiöillä ja julkisilla hankinnoilla – miten ohjata ne kohti kotimaista luomua ja nostaa luomun osuutta julkisissa hankinnoissa? Satonen mainitsi esimerkkinä, että eduskunnan ravintoloissa kotimaisuusaste hipoo 90 %. Kehittämisideoissa myös luomutuotannon tuella on merkittävä rooli.

Miten luomutiloilla voidaan sopeutua ääreviin sääoloihin muuttuvassa ilmastossa maaperän hoidon avulla?

Seminaarin pääpuhuja Stephen Briggs kertoi luomun ja tavanomaisen viljelyn tilanteesta Englannissa. Stephen on luomuviljelijä ja koulutustaustaltaan maaperätieteilijä.

Alustuksen aluksi Stephen kertoi Englannin ilmastosta, joka ei ole koskaan liian kuuma eikä kylmä. Vettä sataa kasvien kasvun kannalta riittävästi ja kasvukausi on pitkä. Kasvintuotannon kannalta olosuhteet ovat siis varsin hyvät, mutta talven puute ja roudattomat olosuhteet aiheuttavat myös ongelmia. Näistä seuraa mm. maan rakenneongelmia, ja maata säästävä viljelytapa, conservative farming, jossa esimerkiksi maan muokkausta on vähennetty, kasvattaa suosiotaan. Tavanomaisen viljelyn ongelmina Stephen kertoi lisäksi torjunta-aineiden laajan käytön seurauksena niin kasveihin kuin tuholaisiinkin on kehittynyt resistenttejä kantoja. Mm. 40 % Englannin peltopinta-alasta on saastunut resistentillä rikkapuntarpäällä (Black grass), johon herbisideillä ei enää saada tehoa.

Tavanomaisen tuotannon ongelmista huolimatta luomutuotannon kasvu on ollut Englannissa varsin hidasta. Kysyntä on sen sijaan kasvanut nopeasti, mikä onkin johtanut luomutuotteiden tuonnin lisääntymiseen. Luomutuotannon hitaan kasvun syynä on ollut viljelijöiden määrän väheneminen. Stephen korosti esityksessään moneen kertaan maan pitämistä vihreänä koko kasvukauden ajan. Maan hiilivarastoja voidaan ylläpitää ja lisätä ainoastaan vihreiden kasvien suorittaman yhteytyksen kautta. Siksi viljan alle pitäisikin aina kylvää aluskasvi. Suosittuja aluskasveja Englannissa ovat öljykasvit ja rehuruis. Sirppimailasta kehuttiin myös hyväksi erityisesti siksi, että se pysyy viljan alla matalana. Myös yksivuotinen Egyptin apila on hyvä, koska on myös typensitojakasvi ja on helppo lopettaa. Riistapeltojen kylvöön on Enlannissa pitkät perinteet ja ne ovat nykyisinkin suosittuja. Hyvänä käytäntönä aluskasvin kylvöön Stephen suositteli System Cameleonin ja konenäköön perustuvaa aluskasvin kylvöä keskikesällä. Tällöin aluskasvi ei kasva liian korkeaksi ennen viljan puintia. System Cameleonia käytettäessä rivivälin tulee olla normaalia leveämpi 22 cm.

Omalla tilallaan Stephen kokeilee ennakkoluulottomasti uusia viljelytapoja. Mm. kynnöstä on luovuttu ja tilalle on tullut kevyemmät maan käsittelytavat. Mielenkiintoinen on kokeilu, jossa pellolle on istutettu matalia hedelmäpuurivejä koneiden työleveyteen sopivin välein. Tällöin puhutaan nk. peltometsäviljelystä. Puiden juurten kasvu viljelykasvin alle estetään perustamisen jälkeen tehtävillä puiden juurten katkomisilla. Puurivit istutetaan pohjois-etelä suuntaan, jolloin ne varjostavat mahdollisimman vähän varsinaista viljelykasvia. Etuina ko. viljelyjärjestelmästä kerrottiin olevan mm. puiden tarjoama tuulen suoja. Lisäksi hedelmäpuut antavat satoa tilan suoramyyntikauppaan. Muita uusia tilan viljelykokeita ovat olleet kylvö apilakasvustoon sen murskauksen jälkeen. Mielenkiintoinen oli myös tieto hyvin syväjuurisesta perennavehnästä, josta on mahdollista saada satoa useita vuosia.

Stephenin mukaan lajikepuhtaiden viljakasvien viljely altistaa tuotannon suurille sadon vaihteluille. Kun saman aikaisuusluokan lajikkeista tehdään lajikeseoksia nämä selviävät vaihtelevistakin sääolosuhteista paremmin, koska ne sisältävät mm. kuivuutta kestäviä, että kosteissa oloissa huippusadon tuottavia lajikkeita. Seostettujen kasvustojen ulkonäkö myös poikkeaa vuodesta toiseen. Kunakin kasvukautena eniten ovat näkyvissä ne lajikkeet, joille ko. kasvukausi parhaiten sopii. Rehuviljan tuotannossa seoslajikkeet ovat yleisesti hyväksyttyjä, mutta leipäviljan ostajat eli myllyteollisuus suosii yhdestä lajikkeesta koostuvaa satoa.

Kuinka maan kasvukuntoa kehitetään - vinkkejä ja kokemuksia OSMO-hankkeesta

Tuomas Mattila kertoi menossa olevan OSMO-hankkeen toiminnasta ja tuloksista. Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan alueilta on valittu muutamia ongelmallisia koelohkoja. Heikkoon kasvukuntoon vaikuttavia tekijöitä on kartoitettu ja ratkaisua ongelmiin haetaan systemaattisen tarkastelun avulla. Apuna selvittelyssä olivat mm. satelliittikuvat, pellon kemialliset analyysit sekä pellon rakennetta ja ojituksen toimivuuden arviointia koskevat tarkastukset.

Ratkaisuvaihtoehdoista tärkeimpiä olivat panostukset pellon vesitalouden kunnostamiseen mm. piiriojien avaukset, myyräojien teko ja täydennysojitukset. Veden pääsyä ojiin helpotettiin myös syväkuohkeutuksella ja monilajisilla viherlannoitusnurmilla. Maan kemiallista tilaa parannettiin tilanteesta riippuen kalkin tai kipsin levityksellä, karjanlannan käytöllä ja erilaisten ”täsmälannoitteiden käytöllä”. Yhteenvetona Tuomas mainitsi useimpiin pellon kasvukuntoa rajoittavien syiden olevan ”järkeenkäyviä”. Hän kehotti tuottajia muodostamaan taitaviksi tunnetuista viljelijätutuista ryhmiä pohtimaan peltojen kasvukuntoon liittyviä kysymyksiä, hakemaan ratkaisua ja peltojen ongelman aiheuttajia ilmakuvista sekä kaivamaan ojituksen toimivuudesta kertovia tarkistuskuoppia ojastojen imuojien väleihin.

Mitä tavanomaisessa viljelyssä voitaisiin oppia luomusta?

Alustaja oli Kemiönsaaressa toimivan ruotsinkielisen maatalousoppilaitoksen Axxell Brusabyn ja Axxell Strömman koulutilojen tilanhoitaja Leila Warén-Backström. Brusaby on tavanomaisessa viljelyssä ja Strömma luomutuotannossa. Näin Leilalla onkin aitiopaikka seurata ja verrata tuotantoa sekä luomu- että tavanomaisessa tuotannossa. Alustus esitteli monia luomusta tuttuja menetelmiä ja kuinka periaatteita sovellettiin Brusabyn tavanomaisella tilalla. Tällaisia olivat mm. lataavien ja typpeä kuluttavien sekä syväjuuristen ja matalampijuuristen kasvien vuorottelu, monipuolinen viljelykierto, esikasvi valkomesikän hyödyntäminen etanoiden torjuntaan, rikkojen torjunta niittämällä sekä tiheän yksivuotisen Westerwoldin raiheinän käyttö rikkakasvien tukahduttamiseen sekä lampaiden käyttö voikukan ja hevonhierakan torjuntaan. Kasvien ravinnetarpeen tyydyttämisessä pyritään pitkälti typensitojakasvien ja karjanlannan hyödyntämiseen. Tietty määrä rikkakasveja myös siedetään oheiskasveina ja kemiallisten torjunta-aineiden käytössä rajoitutaan vain välttämättöminpään.