Avaa valikko Valikko

Kannattavuus

Kannattavuuskirjanpito

Kannattavuuskirjanpito on Luonnonvarakeskuksen (LUKE) ylläpitämä tutkimusaineisto, joka perustuu vuosittain noin 1 000 suomalaiselta maatalousyritykseltä kerättyihin tietoihin. Kannattavuuskirjanpidon tilat edustavat noin 36 000 suurimman tilan tietoja. Nämä tilat tuottavat noin 90 % Suomen maataloustuotannosta. Tulokset on painotettu niin, että ne ovat yleistettävissä kuvaamaan koko maan maataloustuotannon kannattavuutta. Kannattavuuskirjanpidon tavoite on seurata Suomen maatalouden kannattavuuden kehitystä. Tutkimusaineistoa hyödynnetään esimerkiksi koulutuksessa, maataloushallinnossa ja neuvonnassa.

Luomutiloiksi luokitellaan kannattavuuskirjanpidossa kaikki ne tilat, jotka saavat luomutukea. Luomukotieläintilojen joukossa on myös tiloja, jotka toteuttavat peltoviljelyn luomutuotantona, mutta tuotantoeläimet ovat tavanomaisessa tuotannossa. Luomutiloja on kannattavuuskirjanpidossa noin 100 kpl, jotka edustavat Suomen 2 100 suurinta luomutilaa. Luomutiloja Suomessa on yhteensä yli 4 200 kpl. Tulokset on painotettu kuvaamaan koko maan luomutilojen kannattavuutta.

Luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon erot liikevaihdossa ja tukien määrässä

Vuosina 2005 - 2014 kannattavuuskirjanpidon luomutiloilla maatalouden keskimääräinen liikevaihto on koko ajan ollut samassa suuruusluokassa tavanomaisten tilojen kanssa (Kuva 1). Maatalouden rakennemuutos on selvästi nähtävissä, sillä tilakoko ja liikevaihto ovat kasvaneet koko kymmenvuotiskauden sekä luomussa että tavanomaisessa tuotannossa olevilla kannattavuuskirjanpitotiloilla.

Luomutilojen liikevaihto on kasvanut kymmenessä vuodessa 59 %, liikevaihdon ollessa vuonna 2014 keskimäärin 154 000 euroa. Tavanomaisilla tiloilla liikevaihto on kasvanut 41 %, liikevaihdon ollessa vuonna 2014 146 000 euroa. Luomutilojen liikevaihto on vaihdellut kymmenen vuoden aikana tavanomaisia tiloja voimakkaammin, mikä selittyy osittain kannattavuuskirjanpitoaineiston vaihtumisella.

Tukien osuus maatalouden liikevaihdosta on pienentynyt sekä luomussa että tavanomaisessa tuotannossa vuosina 2005 - 2014. Luomutiloilla tukien osuus arvonlisäverottomasta liikevaihdosta oli vuonna 2005 keskimäärin 62 % ja vuonna 2014 59 %. Tavanomaisilla tiloilla tukien osuus liikevaihdosta oli vuonna 2005 41 % ja vuonna 2014 36 %.

Tukien osuus maatalouden liikevaihdosta on luomutuotannossa merkittävästi tavanomaista tuotantoa suurempi, joten sillä on selvä vaikutus myös tulonmuodostuksen tasaisuuteen ja kannattavuuteen. Tavanomaisessa tuotannossa tukien osuus liikevaihdosta on pienentynyt kymmenen vuoden aikana luomutuotantoa enemmän.

Luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon erot kustannuksissa

Vuosina 2005 - 2014 sekä luomussa että tavanomaisessa tuotannossa kustannukset ovat kasvaneet liikevaihdon kasvun mukana (Kuva 2). Kustannusten osuus liikevaihdosta on myös suurentunut molemmilla tuotantotavoilla. Luomutiloilla kustannusten osuus liikevaihdosta on merkittävästi pienempi kuin tavanomaisilla tiloilla.

Vuonna 2005 luomutilojen muuttuvien ja kiinteiden kustannusten osuus liikevaihdosta oli 54 % ja vuonna 2014 vastaava luku oli 63 %. Tavanomaisilla tiloilla kustannusten osuus liikevaihdosta oli vuonna 2005 62 % ja vuoteen 2014 mennessä suhdeluku oli noussut 74 %. Tavanomaisessa tuotannossa olevien tilojen tuotantokustannukset ovat kasvaneet merkittävästi, eikä tähän ole pystytty vastaamaan suuremmilla tuotoilla.

Suurin yksittäinen kuluerä sekä luomutuotannossa että tavanomaisessa tuotannossa olevilla tiloilla on tarvikekustannukset. Tuotantopanosten hintojen vaihtelu vaikuttaa erityisesti tavanomaisessa tuotannossa kokonaiskustannusten määrään.

Maatalouden yrittäjätulo ja yrittäjän voitto

Kun kaikista liiketoiminnan tuotoista vähennetään muuttuvat ja kiinteät kustannukset sekä verotuspoistot, saadaan yrittäjätulo, joka jää korvaukseksi yrittäjän omalle työpanokselle ja koroksi liiketoimintaan sijoitetulle pääomalle. Luomutiloilla maatalouden yrittäjätulo oli vuosina 2005 - 2014 keskimäärin 24 600 euroa (Kuva 3). Tavanomaisten tilojen keskimääräinen yrittäjätulo samalla ajanjaksolla oli yli 20 % alhaisempi, 19 600 euroa. Kun maatalouden yrittäjätulosta vähennetään yrittäjän palkkavaatimus ja oman pääoman korkovaatimus, saadaan tulokseksi yrittäjän voitto tai tappio.

Kannattavuuskerroin

Maatalouden kannattavuutta voidaan mitata kannattavuuskertoimella. Kannattavuuskerroin on suhdeluku, joka ilmoittaa, kuinka suuren osan maatalouden yrittäjätulo kattaa yrittäjän palkkavaatimuksesta ja oman pääoman korkovaatimuksesta. Kun kannattavuuskerroin on 1,00, yrittäjän palkkavaatimus ja korkovaatimus täyttyvät sata prosenttisesti.

Sekä luomussa että tavanomaisessa tuotannossa olevat tilat ovat tuottaneet tappiota koko 2000-luvun (Kuva 4). Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä joutuu tinkimään omasta palkastaan ja/tai liiketoimintaan sijoitetun pääoman korkovaatimuksesta.

Luomutilojen kannattavuus on parantunut vuosina 2005 - 2014. Vuosittaiset erot ovat suuria. Vuosina 2011 ja 2013 kannattavuuskerroin on selvästi laskenut, mikä johtuu kasvaneesta poistopohjasta ja oman pääoman korkovaatimuksesta kyseisinä vuosina. Tämä voi johtua esimerkiksi investoinneista, jotka kasvattavat tasetta ja oman pääoman korkovaatimusta, mutta investoinnin tuotot näkyvät vasta seuraavina vuosina. Vuonna 2005 luomutilojen kannattavuuskerroin oli keskimäärin 0,42, ja vuosina 2010 ja 2013 oltiin 0,70 tuntumassa.

Tavanomaisten tilojen kannattavuus on heikentynyt vuodesta 2007 alkaen. Vuonna 2005 tavanomaisten tilojen keskimääräinen kannattavuuskerroin oli 0,45 ja vuonna 2014 0,36. Aikavälillä 2007 - 2010 kannattavuus on vaihdellut hyvin voimakkaasti, mikä johtuu mm viljan ja lannoitteiden hintojen voimakkaasta vaihtelusta kyseisenä ajankohtana.

Alimmillaan kannattavuus oli vuonna 2009 sekä luomutiloilla että tavanomaisessa tuotannossa olevilla tiloilla. Kuvista nähdään, että tavanomaisen tuotannon kannattavuus on selvästi riippuvaisempi tuotantopanosten hinnoista ja myyntituotteen hintavaihtelut ovat voimakkaampia kuin luomutuotannossa.

Kannattavuuskirjanpidon tilat on jaettu tutkimusaineistossa segmentteihin siten, että tuloksista voidaan ottaa erikseen tarkasteluun sadan kappaleen otannasta 20 parasta ja 20 heikointa tilaa. Esimerkiksi vuonna 2014 luomutilojen parhaalla segmentillä keskimääräinen kannattavuuskerroin oli 1,10 ja heikoimmalla segmentillä 0,03. Tavanomaisten tilojen parhaalla segmentillä kannattavuuskerroin oli 0,73 ja heikoimmalla segmentillä -0,31. Tämä tarkoittaa sitä, että parhaat luomutilat tuottivat yrittäjän palkkavaatimuksen ja oman pääoman korkovaatimuksen vähentämisen jälkeen voittoa. Heikoimman segmentin tavanomaisten tilojen kannattavuuskerroin oli negatiivinen, mikä tarkoittaa sitä, että myös maatalouden yrittäjätulo oli negatiivinen.

Kannattavuus tuotantosuunnittain

Kannattavuuskirjanpidon aineistosta voidaan tutkia talouden lukuja myös tuotantosuunnittain. Luomutilojen aineistoa on sika- ja siipikarjatiloilta niin vähän, ettei luotettavaa aineistoa saada aikaiseksi. Kuvat 5, 6 ja 7 kuvaavat maidontuotannon, muun nautakarjan ja viljantuotannon yrittäjätuloa ja yrittäjän voittoa. Viljatilojen kaaviossa suuret vaihtelut luomutilojen luvuissa johtuvat tutkimusaineiston vaihtumisesta. Kannattavuuskirjanpidon tulosten perusteella luomutuotanto on ollut keskimäärin tuotantosuunnasta riippumatta tavanomaista tuotantoa kannattavampaa vuosina 2005 - 2014.

Luomutuotannon kannattavuus kasvintuotannossa

ProAgrian kasvinviljelyn kehittämisryhmissä on laskettu kasvintuotannon kannattavuutta kasvilajikohtaisesti 2000-luvun alusta lähtien. ProAgria Etelä-Suomen toimialueella Kymenlaaksossa kasvintuotannon kannattavuutta on vertailtu luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon välillä vuodesta 2001 alkaen. ProAgria Etelä-Suomen kasvinviljelyn kehittämisryhmissä oli vuonna 2015 luomutiloja 22 kpl ja tavanomaisia tiloja 63 kpl.

Kannattavuusvertailu tehdään vain tilojen kasvintuotannon osalta. Vertailu toteutetaan siten, että ryhmässä oleville tiloille tehdään kasvilajikohtaiset katetuottolaskelmat vuosittain. Kasvintuotannon kannattavuutta tilojen välillä vertaillaan käyttäen hehtaarikohtaista nettovoittoa. Hehtaarikohtaisella nettovoitolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, mikä jää peltohehtaarin lopulliseksi tuotoksi, kun peltohehtaarin tuotoista vähennetään kaikki muuttuvat ja kiinteät kustannukset, sisältäen pellon ja ojituksen kustannukset.

Vuosina 2002-2010 kehittämisryhmissä olevat luomutilat pääsivät keskimäärin tavanomaista tuotantoa parempaan tulokseen kaikkina vuosina, paitsi vuonna 2007, jolloin tavanomaiset tilat pääsivät parempaan tulokseen. Tätä selittää viljan korkea hinta vuonna 2007. Luomutiloilla vuosittaiset vaihtelut tuloksissa ovat huomattavasti tavanomaista tuotantoa pienempiä (Kuva 8).

Tuloksissa luomutilojen kesken erot tuloksissa ovat suuria. Viljelyssä onnistumisella on luomutuotannossa vielä tavanomaistakin tuotantoa suurempi merkitys. Kasvinviljelyn kehittämisryhmissä luomun kannattavuus suhteessa tavanomaiseen tuotantoon vaihteli vuonna 2015 kasvilajeittain. Kauran viljelyn kannattavuudessa ero luomun ja tavanomaisen välillä oli kaikkein suurin. Luomutiloilla keskimääräinen kauran nettovoitto oli 368,30 euroa/ha kun se tavanomaisilla tiloilla oli -131,00 euroa/ha (Kuva 10).

Oheisissa taulukoissa (9, 10 ja 11) on esitetty rukiin, mallasohran ja kauran tuottojen ja kustannusten jakaumaa eri satotasoilla tavanomaisessa tuotannossa ja verrattu lukuja luomutilojen tuottoihin ja kustannuksiin vuonna 2015. Mallasohralla ja kauralla luomu oli selvästi tavanomaista kannattavampaa. Rukiilla yli 6 000 kg hehtaarisadolla tavanomainen tuotanto päihitti luomun. Taulukoissa tavanomaisten tilojen tulokset on jaettu neljänneksiin satotason perusteella.

Taulukoiden tulokset osoittavat, että sadon määrä on merkittävä osa kannattavuutta niin luomutuotannossa kuin tavanomaisessa tuotannossa. Luomussa sekä tuotot että tuotantokustannukset tuotettua viljatonnia kohti ovat suuremmat kuin tavanomaisessa tuotannossa. Luomutuotannon viljelykiertovaatimukset edellyttävät, että osa peltoalasta on nurmella tai muuten myyntikasveja tuottamattomassa käytössä. Tästä huolimatta tarkasteltaessa kasvinviljelyn kehittämisryhmien tuloksia koko peltoala huomioiden, on tilatason luomutuotanto ollut vuodesta toiseen tavanomaista tuotantoa kannattavampaa.

Lähteet:

LUKE Kannattavuuskirjanpito: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/taloustohtori

ProAgria Etelä-Suomen ViljelyKasvu-ryhmien tulokset