Avaa valikko Valikko

  • animal-bg

    Kotieläintilavierailut Rajalahden ja Majan luomutiloilla 29.8.2018

    Kotieläintilavierailuilla tavattiin yrittäjiä ja eläimiä Uutta kasvua luomusta -hanke järjesti kotieläintila vierailun luomukotieläintiloille 29.8.2018. Rajalahden luomutilalla Jämijärvellä ja Majan Tilalla Ikaalisten Kilvakkalassa pääsimme näkemään upeita miljöitä, eläimiä ja yrittäjiä, sekä kuulemaan heidän tarinansa. Päivän teemana oli tuotteiden markkinointi ja myynti suoraan kuluttajille. Rajalahden luomutilalla markkinoinnista ja toiminnasta kuulimme tilan pienessä ja viihtyisässä kahvilassa, jonka jälkeen pääsimme tekemään ostoksia tilamyymälään ja katsomaan eläimiä. Majan tilalla ajatuksia vaihdettiin lihakeiton äärellä, jonka kaikki raaka-aineet löytyivät tilalta. Kotieläintilavierailuilla viihtyivät lapset ja aikuiset. Tiloilla on omat nettisivut sekä aktiiviset Facebook- sivut. Keskusteluissa nousi esille, että Facebook-mainonta ja puskaradiot ovat tärkeimmät välineet markkinoinnissa tänä päivänä. Lehtimainonnan tilalliset kokivat kalliina ja tehottomana. –Haastavinta on tavoittaa ihmiset, jotka eivät ole Facebookissa, mutta asiakkaat ovat löytäneet tilalle hyvin. Eri tapahtumissa tilalla on käynyt noin parisataa kävijää ja sen määrän tavoittaa Facebookissa helposti, Rajalahden luomutilan isäntä Pasi Alkkiomäki tuumi. Hän oli sitä mieltä, että ehdottomasti parasta markkinointia on se, mitä ihmiset kertovat toisilleen. Majan tilan emäntä kertoi, että sosiaalisessa mediassa on oltava aktiivinen ja sen eteen on tehtävä töitä. Myös aikatauluttaminen on tärkeää – mitä tulee milloinkin ja mihin kanavaan. –Mitä säännöllisempää materiaalin tuottaminen on, niin sen paremmin se ruokkii. Ihmiset täytyisi saada jakamaan päivityksiä ja sitoutumaan niihin. ”Sometouhua” saa toteuttaa omalla tavallaan ja aitous puree ihmisiin. Järjestämämme Facebook-arvonta oli ihan superjuttu, hän iloitsi. Molemmat tilat myyvät tuotteitaan suoraan tilalta, mutta myös Reko-ruokaringit ovat heille tärkeitä Rajalahden tilalla tuotetaan luomumunia ja luomulammasta. Majan tilalla emolehmät ovat luomussa ja osa vasikoista kasvatetaan itse teuraaksi asti. Rajalahdella luomua aloitettaessa oli selkeänä ajatus avata tilan ovet kuluttajille. Myymälä on auki lauantaisin ja tila on ollut avoinna muun muassa Suomen Luonnon Päivänä ja Osta Tilalta – päivänä. Tavoitteena on, että lampaanliha ja kananmunat myydään suoraan tilalta ja tämä on toteutunut. Tilamyymälässä myydään myös muiden tilojen tuotteita. Tilan emäntä Sirpa Alkkiomäki kertoi, että luomuvihanneksille olisi kova kysyntä. Myös luomussa olevia yrtti- ja marjatiloja on hankala löytää. –Kananmunat lähtivät liikkumaan puskaradiolla, eikä niitä tarvinnut erikseen markkinoida. Asiakkailta on tullut liikuttavan hyvää palautetta, hän hymyili tyytyväisenä. Lampaanlihan myynnin eteen he joutuvat tekemään töitä, koska ihmisillä on paljon ennakkoluuloja siitä, mitä hyvää lampaanlihasta voisi tehdä. Arvo-osat ovat kuitenkin sellaisia, että niitä jonotetaan. –Asiakkaat ovat ottaneet hyvin sen, että kaikkea ei ole jatkuvasti saatavilla ja ehkä alkaneet miettimään, miten ruoka oikeasti tuotetaan. Majan tilan isäntä Erno Uusi-Salava kertoi heillä luomun olevan selkeä markkinointivaltti, jonka avulla myös hinta on helposti perusteltavissa. –Ruoka ei yleensä ole perheillä isoin menoerä, mutta silti hinta tuntuu nykyään olevan laatua tärkeämpää, Uusi-Salava kummasteli. Majan tilan isoin markkinointitapahtuma on avoimet ovet aina heinäkuun lopulla. Tapahtumassa on paikalla myös muita luomutiloja tuotteineen, informatiivista ohjelmaa ja -visailuja. He ovat mukana myös Osta tilalta -päivässä. Heillä ei ole vielä kunnollista myymälätilaa, mutta visiota siitä on olemassa. –Lähellä on paljon hyviä tuottajia, mutta haluamme pitää kiinni siitä, että täällä myydään ainoastaan luomutuotteita, Uusi-Salava totesi. Lähiseudun luomutiloja on hankala löytää Rajalahden tilalla viljellään itse tarvittava nurmirehu sekä laitumet lampaille ja muutamalle hieholle. Nurmet tilan lähellä ovat lampaiden laitumina. Osa tilan pelloista on Karviassa ja pitkä matka tuo haastetta. Kanoille viljellään seosviljana hernettä ja kauraa. Niille ostetaan rehua myös tilan ulkopuolelta. Isäntä Pasi Alkkiomäki tuskaili, että on vaikeaa löytää lähiseudun luomutiloja, joilta viljaa voisi ostaa. –Olisi hyvä, jos olisi olemassa joku kortisto, johon on listattu kaikki luomupellot, koska esimerkiksi naapurin pellot saattavat olla luomussa, mutta siitä ei tiedä. –Emme ole vielä päässeet montaa vuotta tekemään virheitä luomuviljelyssä. Vuonna 2012 ensimmäiset pellot siirrettiin luomuun ja eläimet 2015, tilan isäntä naurahti. Pariskunta Sirpa ja Pasi Alkkiomäki ovat hoitaneet tilaa 25 vuotta. Se on saanut alkunsa lypsylehmillä, mutta lehmien laiduntaminen ei olisi onnistunut luomuviljelyssä, eikä nuorisolla ollut kiinnostusta jatkaa tilalla eläinten kanssa, joten he alkoivat miettiä muuta vaihtoehtoa. –Ihmiset haluavat nähdä eläimiä ja harvoille tiloille pääsee, joten päätimme avata tilan kävijöille. Ensin lampaita oli enemmän ja kanoja vähemmän, mutta nyt kanoista on tullut tärkeämpiä. Tällä hetkellä meillä on yli 1000 kanaa ja noin 350 lammasta, Sirpa Alkkiomäki kertoi. Lampaista he käyttävät hyväkseen kaiken; taljat, villat, yms. He eivät olleet aluksi ajatelleet pitävänsä kahvilaa, mutta asiakkaiden toiveesta sellainen on toiminut Rajalahden tilalla nyt kahden kesän ajan ja kesälauantait ovat tilalla vilkkaita. Lapsille tilalla on nähtävänä kaneja, kesäpossuja, ankkoja, kissoja ja koiria. Yksi marsukin mutusti heinää tyytyväisenä häkissään. –Seuraavaksi on ruvettava panostamaan parkkipaikkaan. Tilan läheisyyteen on tulossa myös vuokramökki ja ehkä ensi kesänä tilallemme pääsee myös veneellä, Sirpa Alkkiomäki kertoi. Tulokset viljelyssä ovat olleet vaihtelevia sääolojen vuoksi Majan tilalla on kokeiltu nurmen perustamista keväällä syysrukiin kanssa. Ruis ja nurmi kylvetään keväällä ja kylvövuonna niitetään rehusato lehmille. Seuraavana vuonna puidaan rukiista siemensato ja puinnin jälkeen korjataan vielä nurmirehu lehmille. Tulokset ovat olleet vaihtelevia edellisen ja tämän kesän sääolojen vuoksi, mutta isäntä Erno Uusi-Salava aikoo jatkaa kokeilua. –Ruis on kylvetty harvaan, 80 – 110 kg/ha siementä, jotta nurmelle jäisi tilaa kasvaa rukiin alla. Kivikkoisilla pelloilla on riittänyt työsarkaa kunnostamisessa, mutta metsäisiä saarekkeita saa pelloille jäädä säänsuojaksi laiduntaville eläimille, Uusi-Salava kertoi. Majan tila haluaa olla omavarainen ja maiden täytyy olla tuottavia. ProAgrialla aiemmin kannattavuuksia laskenut tilan isäntä uskoo, että volyymi tulee tulevaisuudessa vielä nousemaan. Tilan pellot ovat olleet luomussa vuodesta 1996 lähtien, jolloin tilalla oli vielä lypsykarjaa. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 2008. Lypsykarjasta luovuttiin, mutta kivikkoisella maaperällä nurmiviljely tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. –Ensin tuotettiin heinää hevosille, mutta nopeasti päädyttiin ottamaan tilalle emolehmiä. Koneet ja navetta olivat valmiina ja emolehmät hankittiin luomutilalta, joten ne oli helppo saada osaksi luomutilaa, Uusi-Salava muisteli. Sonnivasikat myydään jatkokasvatukseen muualle. Lehmävasikat jäävät tilalle uudistukseen ja teuraskasvatukseen. Majan tilalla on panostettu paljon laiduntamiseen. Kaikki tilan pellot ovat kolmen kilometrin säteellä tilasta, mikä helpottaa laiduntamista. Heillä on kevätpoikiva karja ja laidunnus aloitetaan mahdollisimman aikaisin. Laidunrehu riittää normaalivuonna hyvin elokuuhun saakka, jolloin laitumelle tuodaan lisärehua. Laidunala on jaettu 5-6 ha lohkoihin, ja ne syötetään melko lailla loppuun ennen lohkon vaihtoa. Agressiivinen laidunnus kurittaa myös juolavehnää. Uusi-Salava yritti myös kaistalaidunnusta perustetulle nurmelle, mutta totesi siinä olevan kova työ. Nurmi säilyi, eikä sitä tallattu, mutta aitojen siirtämisessä oli kova työ. Maatilalla on paljon työtä, josta tilallinen ei aina saa palkkaansa. –Kun työ on itselle mielekästä ja palkitsevaa, niin sitä jaksaa tehdä pitkiäkin päiviä ja keksiä uusia ideoita, Majan tilan isäntä Erno Uusi-Salava tiesi. Hän pitää myös tärkeänä, että ympärille on löytynyt yhteistyöverkko, ja tapahtumien järjestämiseen hyvä talkooporukka.

  • animal-bg

    Luomuvihannesviljelyn pellonpiennartilaisuus Eurassa

    Luomuvihannesviljelyn Pellonpiennartilaisuus Eurassa Metsärannan luomutilalla 21.8.2018 Luomuviljelyssä on vielä paljon ratkaistavaa, mutta tuotteiden kysyntä kasvaa jatkuvasti. –Luomutuotteille riittää nyt kysyntää etenkin pääkaupunkiseudulla ja pakasteisiin halutaan luomua. Tärkeintä on, että kauppa, kuluttaja ja tuottaja ovat siitä kiinnostuneita, Kasvis-Kartanon toimitusjohtaja Kimmo Oravuo ja Apetitin hankintapäällikkö Timo Kaila tiesivät. Apetitin myydyimmät luomutuotteet ovat pinaatti ja herne. He ostavat kotimaisia raaka-aineita, joista luomun osuus on pieni, mutta kasvava. Haasteena on satovarmuuksien nostaminen. –Luomuviljelyssä täytyy löytää tavat, miten toimia – miten käännetään, muokataan, torjutaan rikkakasvit ja tartunnat. On palattava juurille ja mietittävä miten ennen on toimittu, tieto löytyy sieltä. Paljon on ratkaistu, mutta paljon on vielä ratkaisematta, Uutta kasvua luomusta ja Muuttuvat viljelymenetelmät -hankkeiden tilaisuudessa Metsärannan luomutilalla puhumassa ollut Kaila ohjeisti. Oravuo täydensi, että luomuviljelyssä kannattaa edetä pienin askelin. Viime vuonna laitoimme isot luomuviljelmät ja huomasimme, mitä ei pidä tehdä. Satoa kuitenkin kerättiin ja välitettiin eteenpäin, muun muassa herne ja pinaatti onnistuivat hyvin. Apetitilla on luomusopimuksia seitsemästä eri kasvista. He ovat lähteneet laajentamaan luomutoimintaa ja tarkoituksena on laajentaa sitä ensi vuonna lisää. –Ammattitaitoisen luomu- ja vihannesviljelijän löytäminen ei ole ihan helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta, Kaila kertoi. Tilaisuuteen Euran Honkilahdelle osallistui noin parikymmentä henkilöä. Aamupäivän aikana ryhmä tutustui Pyhäjärvi-instituutin MUUVI-hankkeen kenttäkokeeseen, jossa viljelyssä on kaalia, lanttua ja jättisipulia. Kokeella testataan muun muassa biohajoavia kalvoja, lannoitteita, hyönteisverkkoja, harsoja ja terraseed-katetta. Tilalla kasvaa lisäksi ohraa, nurmea sekä Apetitin hernettä ja pinaattia. –Katevälien hoitaminen vaatisi jotakin koneellista keksintöä. Katevälien rikkakasvien kasvun estämiseksi on hankala löytää sellaista maatuvaa materiaalia, joka ei houkuta etanoita. Maanpeitekasvit voisivat olla vaihtoehto, pellonpientareella tuumittiin. Seuraavaksi siirryttiin isolle pellolle katsomaan Kasvis-Kartanon viljelmiä, jossa jättisipulin sadonkorjuu oli täydessä vauhdissa. Sadonkorjuu tehtiin käsin ja jättisipulit kaadettiin koreista säkkeihin. –Sipulien kasvupaikka pidettiin siistinä rikkaruohoista kasvun ajan, jonka jälkeen ne ovat saaneet jäädä. En usko, että niistä on mitään haittaa. Koska kyseessä on koepelto, niin tekniikoissa on eroja, Kimmo Oravuo pohti. Pelolla alkoi näkyä hiljalleen myös aiemmalla viikolla istutettu pinaatti. –Hellejakso oli tänä vuonna liian kova pinaatille. Se stressasi, joka ilmeni hätäkukintana ja kasvi oli todella pieni vielä silloin. Toivottavasti syksy on hyvä ja lokakuussa pääsisimme keräämään kunnon pinaattisadon, Kaila toivoi. Tuotteistaan luomuvihannesviljelyn pellonpiennartilaisuudessa olivat puhumassa myös Novarbon Marko Jaakkola ja Tuulia Valkama. Novarbo on Biolanin tytäryhtiö, joka toimii ammattipuolella. Teksti ja kuvat: Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys ry

  • animal-bg

    Aloittelevan luomuviljelijän ajatuksia, Sauli Jaakkola

    Aloittelevan luomuviljelijän ajatuksia 25.7.2018 Aloitin tilallani luomun siirtymäkauden vuoden 2018 toukokuun alusta. Tilallani Eurajoella tuotetaan viljoja sekä härkäpapua. Luomuun siirtyminen on ollut osaltani vuosien pohdinnan tulos. Vierailtuani lukuisilla luomutiloilla ja juteltuani lukuisten rautaisen ammattitaidon omaavien luomuviljelijöiden kanssa sekä hankittuani tietoa asiantuntijoilta, lehdistä ja kirjallisuudesta oli päätös kypsynyt. Jälkikäteen voin sanoa, että valmistautuminen siirtymiseen ja tiedonhankinta olisi optimitilanteessa ehkä vaatinut vielä vähän enemmän aikaa. Toisaalta tietyssä pisteessä on vaan toimittava ja annettava käytännön opettaa. Loppujen lopuksi maanviljelyn (luomun ja tavanomaisen) ammattilaiseksi tullaan vasta käytännön tekemisen myötä. Saamani tiedon perusteella viljojen ja palkokasvien tuottaminen on mahdollista luomumenetelmin ja jossain tapauksissa jopa kannattavampaa kuin tavanomainen. Toisaalta luomutuottaminen on haastavampaa, mutta samalla hyvin mielenkiintoista. Luomussa on mahdollista päästä kohtuullisen hyviin satotasoihin, kun kaikki menee nappiin. Luomutuotantoon kuuluu kiinteästi myös hyvin suunniteltu viljelykierto, johon kuuluu muun muassa nurmet. Luomussa voidaan, ja pitää huolellisemmin keskittyä maan kasvukunnon ylläpitoon ja kehittämiseen. Luomutuotannolla voidaan tulevaisuudessa paremmin vastata myös ekosysteemipalvelujen kysyntään. Jos siis jossain vaiheessa niistä joku haluaa maksaa. Tällaisia ekosysteemipalveluja voisivat olla esimerkiksi hiilen sitominen maaperään sekä pölyttäjien elinolosuhteiden edistäminen. Luomussa houkutteli myös mahdollisuus (tai pakko, miten asian haluaa ottaa) käyttää kierrätysravinteita lisälannoituksessa. Ensimmäisen siirtymävaihevuoden kasvukauden puolivälissä ja viimeksi eilen kaikki pellot kierrettyäni voin todeta tilanteen olevan ihan hyvä. Poikkeuksellisen kuivasta kasvukaudesta ja lannoittamattomuudesta huolimatta satoa korjataan tänäkin vuonna. Myös viljojen ja härkäpavun alle kylvetty viherlannoitusnurmi osoittaa elonmerkkejä kuivuudesta huolimatta. Nurmien perustamisesta oli itsellä ”huima” 1,3 ha kokemus edeltävältä vuodelta. Jos jotain saisi muuttaa luomuun siirtymisen valmistautumisesta, niin kylväisin ensimmäistä siirtymävaihevuotta edeltävänä vuonna viljojen alle nurmen, jotta kaksi siirtymävaihevuotta tulisi käytettyä optimaalisesti ja voisi perustamisessa käyttää tavanomaista siementä. Sauli Jaakkola maanviljelijä, agronomi asiantuntija, Pyhäjärvi-instituutti

  • animal-bg

    Root Stopper™ kultivaattorin ajonäytös Huittisissa

    Vaikutelmat kultivaattorista ovat positiivisia Kestorikkakasvien torjuntaan kehitetyllä Root Stopper™ kultivaattorilla onnistuu myös nurmen rikkominen. Uutta kasvua Luomusta -hanke järjesti yhdessä Tiustech Oy:n kanssa nurmen rikkomiseen painottuvan ajonäytöksen Vesa Harjunmaan Kaistin tilalla Huittisissa 10.7.2018. Tilalla viljellään ohraa, kauraa, vehnää, härkäpapua ja nurmea. Tilan päätuotantosuuntana on luomukananmunantuotanto ja tilaan kuuluu noin 200 hehtaaria hoidettavaa peltoa, jossa tuotetaan kanojen tarvitsema rehu. –Tällä tilalla pellot ovat sen verran puhtaat juolavehnästä, että pääpaino tilaisuudessa oli paljon kysytyssä nurmen rikkomisessa. Luomussa vaikeasti lopetettavien nurmikasvien koko juurakko saatiin irrotettua ja nostettua pellon pintaan kuivumaan, Tiustechin toimitusjohtaja Tero Tiussa kertoi tyytyväisenä. –Kevään muissa ajoissa pääpaino on ollut juolavehnän torjunnassa ja kasvustoista on saatu erittäin puhtaita, hän jatkoi. Vaikutelmat Root Stopperista nurmirikossa ja juolavehnän torjunnassa ovat todella positiiviset. Tilan isäntä Vesa Harjunmaa antoi halukkaille luvan käydä katsomassa työn jälkeä nyt ensimmäisen ajokerran jälkeen osoitteessa Uudenniityntie 250. Toinen ajokerta on tarkoitus tehdä heinäkuun loppupuolella. Pellonpientareella oli paljon keskustelua, jossa kävijät muun muassa jakoivat omia kokemuksiaan. –Ajonäytös-tapahtuma oli oikein mukava. Positiivista, että reilu parikymmentä henkilöä tuli paikalle ja kone selvästi kiinnosti ihmisiä. Näissä pellonpiennartapahtumissa oppii ja kuulee aina uutta, Harjunmaa hymyili. Kyntöön verrattuna Root Stoppereilla ajetuilla pelloilla on parempi kasvu Kone on honkajokisen Tiustech Oy:n valmistama. Yritys valmistaa maatalouskoneita. Root Stopper ™ valmistui tälle keväälle ja sillä on nyt ajettu 60 hehtaaria. –Kyntöön verrattuna Root Stopperilla ajetuilla peltolohkoilla on selvästi parempi kasvu. Aktiivista ravinnerikasta maa-ainesta ei kynnetä syvälle, vaan se jää pintakerrokseen, joten se on heti kasvien orastuttua juurien ulottuvilla. Lisäksi pellon pinnalle jäävät kasvijätteet vähentävät arvokkaan kevätkosteuden haihtumista. Pelto ei myöskään ole niin altis kuorettumaan eikä liettymään, Tiussa kertoi. Root Stopper™ kultivaattorin toimintaperiaate on selkeä: Ensin kultivaattorin täysin läpileikkaavat siipiterät irroittavat ja kuohkeuttavat nurmen juuristokerroksen, tässä tapauksessa noin 8-10 cm syvyydeltä. Tämän jälkeen kultivaattorin takaosassa oleva roottoriyksikkö heittää juuret mättäineen korkealle ilmaan, missä ne suuremman ilmanvastuksen ansiosta laskeutuvat hienojakoisen ja painavamman maa-aineksen päälle, auringon ja tuulen kuivatettavaksi. Kultivaattorin etuosan kolmen piikkirivin rakenne on avara, minkä ansiosta maa-aines läpäisee kultivaattorin erinomaisesti ilman tukkimista ja roottorin isku on sen verran terävä, että maa-aines irtoaa tehokkaasti mättäistä.

  • Lypsykarjasta luomulampaisiin ja -kanoihin

    Rajalahden luomutilaa Jämijärvellä, Jämin tien varrella pitävät Sirpa ja Pasi Alkkiomäki. Pientilalla oli ennen lypsykarjaa, mutta tuotantosuuntaa päätettiin vaihtaa ja luomutuotantoon siirryttiin 2012. Lypsykarjan tilalle kotieläimiksi valikoituivat ensiksi vuonna 2012 lampaat ja kolmen vuoden päästä tulivat kanat. Aluksi lampaanlihaa myytiin tutuille ja naapureille. Tilamyynti laajeni pikkuhiljaa ja pariskunta päätti, että kaikki tuotteet myydään mahdollisuuksien mukaan suoraan tilalta ja Reko-renkaiden kautta. Monipuolisesti hyödynnettävissä oleva lammas sekä kananmunantuotanto mahdollistivat oman tilamyymälän avaamisen vuonna 2015 ja aittakahvila pihapiiriin tuli vuotta myöhemmin. Nykyään tilalla on emolampaita 170 koko eläinluvun ollessa noin 300 paikkeilla ja kanalassa tepastelee noin 1000 Nick Brown -rodun kanaa. Tilan logoa käytetään myös kuvissa.Oma logo jää asiakkaiden mieleen Kun tuotteita alettiin myydä suoraan kuluttajille, oli aika miettiä miten saataisiin asiakkaat tietoiseksi tilasta. Tilamyynnin alkaessa Alkkiomäet perustivat Rajalahden luomutilalle omat Facebook-sivut. Ilmaisuutensa ja laajan käyttäjäkunnan takia Facebook on heille se tärkein markkinointikanava. Alkkiomäet pyrkivätkin tekemään säännöllisesti postauksia tilan toiminnasta ja erityisesti eläimistä. Pasi Alkkiomäki korosti, että myös kotisivujen olemassaolo on tärkeää, ja sieltä löytyy yhteystiedot sekä linkki Facebook-sivuille. Alkkiomäet ovat hyödyntäneet myös Googlen palveluita markkinoinnissa. Alkkiomäet pohtivat, että lehti-ilmoitusten hyöty suhteessa hintaan ei ole riittävän hyvä, kuitenkin suuremmista tapahtumista ilmoitetaan lähialueen lehdissä. Oman logon luomiseen Alkkiomäet saivat apua perhepiiriin kuuluvalta graafikolta. Tilan logosta jää hyvin mieleen tilan tuotteet ja se näkyy niin tienvarsimainoksessa kuin tilan pakettiauton kyljessä. Uusimpana tuotteena teetettiin t-paidat tilanväelle ja tilamyymälään paperikassit tilan logolla; näistä on saatu hyvää palautetta ja tästä syystä logon käyttökohteita mietitään koko ajan lisää. Tarkoituksena olisi, että kaikissa tilan tuotteissa olisi logo. Tilaa tehdään tunnetummaksi myös jakamalla tilamyymälässä tai muissa tapahtumissa vieraileville tilan yhteystiedoilla varustettuja magneetteja ja esitteitä. Tilaa markkinoidaan monipuolisesti niin magneeteilla, esitteillä kuin ostoskassillakin.Asiakkaiden toiveesta tapahtumia Tila on ollut tapahtumissa mukana aktiivisesti ja myös tilalla on järjestetty erilaisia tapahtumia. Alkkiomäet ovat hyödyntäneet kunnan tapahtumia, jolloin ihmisvirtoja on jo valmiiksi paljon liikkeellä, esimerkkinä Jämijärven kunnan Avoimet pihat -tapahtuma. ”Tämä oli ensimmäinen tapahtuma, johon luomutilana osallistuimme ja siitä saimme kokemusta tapahtumien hoitamisesta”, kertoi Sirpa. Tapahtumat vetävät hyvin väkeä ja keskimäärin tilalla vierailee noin 100–200 asiakasta tapahtuman aikana. Tärkein sesonki on lampaiden ja kananmunien takia pääsiäinen. ”Vuosien kuluessa huomasimme, että pääsiäislauantaina ihmiset ovat paljon liikkeellä ja pidämme silloin pääsiäismarkkinat”, Alkkiomäet kertoivat. Asiakkaat ohjaavat hyvin paljon tilan toimintaa. Asiakkaiden toiveesta on syntynyt niin pääsiäismarkkinat, lasten maatilapäivät kuin aittakahvilakin. ”Hienointa tässä on asiakkaiden kohtaaminen, jolloin saamme suoraan palautetta ja pystymme heti reagoimaan siihen”, Sirpa totesi. Viimeisimpänä on toivottu lampaiden paimennusnäytöstä ja sellainen on suunnitteilla tulevalle kesälle. Tilan vetonaulat Merkittävimmät asiakasryhmät ovat kesäisin kesämökkiläiset ja lomailijat. Alkkiomäet ovat huomanneet, että asiakkaat tuovat tilalle omia vieraitaan tutustumaan suomalaiseen maaseutuun. Kaupungistumisen myötä ei ole enää maalaispaikkaa tai mummulaa, jossa voisi kokea suomalaista maaseutua. Alkkiomäet haluavat oman tilansa olevan se paikka asiakkaille, jonne voi tulla ihailemaan eläimiä. Sirpa totesikin, että eläimet tekevät markkinoinnin heidän puolestaan. Tärkeintä ei ole mitä isäntäväki tekee, vaan mitä eläimet, tilan ehdottomat vetonaulat, tekevät ja siitä pystyy ammentamaan paljon muun muassa sosiaaliseen mediaan. Tilamyymälässä tarjolla on kananmunien, lihan, taljojen ja lankojen lisäksi suomalaisten tilojen muita tuotteita. Laajasta valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin, Alkkiomäkiä erityisesti yllätti lampaiden taljojen menekki. ”Tilamyymälän ei tarvitse olla mikään ihmeellinen, kunhan tuotteet ovat hyvin esillä”, Sirpa toteaa. Tilamyymälä sijaitsee navetan entisessä karjakeittiössä. Kesä lähestyy ja tilamyymälä, aittakahvila sekä kotieläinpiha ovat kohta täydessä vauhdissa. Rajalahden luomutilalla voi tavata yrittäjäpariskunnan, lampaiden ja kanojen lisäksi perheen koiria, muutaman kesäpossun, ankkoja, kaneja ja kissanpentuja.

  • animal-bg

    Saloniemen Luomutila (juustola)

    Saloniemen tilaa Laitilassa pitävät Riitta ja Jouni Saloniemi. Tila on ollut heillä vuodesta 1998 ja luomuun siirryttiin vuonna 2010. Tilalla on alkuperäiskarjaa; länsisuomenkarjaa, kyyttö, lapinlehmä ja suomenvuohia. Tilalla on 16 lypsävää lehmää ja 120 kuttua. Juustola valmistui vuonna 2000. Omassa juustolassa jalostetaan lehmien ja kuttujen maito monipuoliseksi valikoimaksi juustoja ja muita maitotuotteita. Alunperin tilalle rakennettiin kylmäpihatto lihanaudoille. Kuitenkaan lihakarjan pito ei tuntunut omalta, ja lihakarja vaihtui lypsäviin. Lypsylehmät ovat viihtyneet pihatossa eikä sairastuneita lehmiä ole ollut. Pihatossa lypsävät, umpilehmät ja hiehot ovat omissa ryhmissään, jolloin tuotantovaiheen mukainen ruokinta helpottuu. Länsisuomenlehmä tuottaa vuodessa keskimäärin 6000–7000 litraa maitoa. Tuotosta Riitta pitää riittävänä, sillä alkuperäiskarjan maito ja luomu tuovat tuotteille lisäarvoa, jota kuluttajat osaavat arvostaa. Saloniemen tilalle valmistui uusi kuttula marraskuussa 2017. Lypsävät ja ummessa olevat kutut sekä nuoret pukit ovat kuttulassa eri osastoissa, mikä mahdollistaa erilaiset ruokinnat. Kuttu lypsää keskimäärin 2 litraa päivässä, talvella hiukan vähemmän ja kesällä runsaammin. Verrattuna ulkomaisiin rotuihin, suomenvuohi voi lypsää poikimisen jälkeen useita vuosia, jopa seitsemän vuotta. Kutunmaidon rasvapallot ovat pienempiä kuin lehmänmaidon, minkä takia kutunmaito on täysin valkoista. Kutunmaito käyttäytyy eri lailla vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi tuorerehun aloitus voi muuttaa maidon väriä vihertäväksi. Saloniemessä kaikki vuohet nupoutetaan, jotta ne eivät vahingoittaisi sarvillaan toisiaan. Laidunaitauksien suhteen kutut ovat lehmiä vaativampia, koska ne ovat ketterämpiä pääsemään aitauksesta ulos. Lehmät ja kutut lypsetään kahdesti päivässä. Eläinten siirrossa lypsypaikoille korvaamaton apu ovat paimenkoirat. Lehmille ja kutuille annetaan samaa apetta. Ape koostuu heinästä, hernekaurasta ja vihantahärkäpavusta. Kaikki rehu tuotetaan omalla tilalla. Rehunteossa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, ettei maata päädy korjattavaan rehuun. Vuohet eivät muuten sairasta, mutta saastuneesta rehusta johtunut ripuli saattaa olla niille kohtalokasta. Tilan pukkikileistä jalostetaan lihatuotteita. Valmiit lihajalosteet menevät pakastettua lihaa paremmin kaupaksi. Suurin osa lihasta menee Turun ja Helsingin ravintoloille. Ongelmana markkinoinnissa on se, että lihaa on tarjolla vain kausittain ja ravintolat haluaisivat lihaa olevan koko ajan tarjolla. Lehmän- ja kutunmaidosta valmistetaan tilan juustolassa laajalla skaalalla erilaisia maitotuotteita, muun muassa juustoja, rahkaa ja toffeeta. Jatkojalosteita menee niin Varsinais-Suomen ja Etelä-Satakunnan vähittäiskauppoihin kuin REKO-renkaidenkin kautta. Juustolan tuotteita jälleenmyydään myös muualla Suomessa muun muassa tilamyymälöissä ja elintarvikkeiden erikoisliikkeissä. Vuonna 2017 tilalle valmistui tilamyymälä vanhaan viljamakasiiniin. Markkinoinnissa tehokkaaksi ovat osoittautuneet tilan Facebook-sivut ja tienvarsimainokset.

  • animal-bg

    Pelkosen kotileipomo

    Pelkosen kotileipomo on brändi, mutta ei ihan helposti tarjoa tietoa itsestään. Internet ei tiedonjanoiselle paljoa kertonut, ja leipomo sijaintinsa puolesta tuntui piilottelevan kainosti keskellä harvaa, idyllistä raumalaista, tarkemmin unajalaista kyläidylliä. Kadunvarren kaunis kyltti toki lopulta opasti perille. Tässä hiljaisuudessa syntyy päivittäin herkullisia leipiä pääasiassa lähiseudun kauppoihin, mutta vientiä on Poriin, Uuteenkaupunkiin ja Turkuunkin asti, kaiken kaikkiaan yli kahteenkymmeneen myymälään. Pelkosen kotileipomo on tunnettu mm. juureen leivotusta luomuruislimpustaan, luomunäkkileivästään ja luomureikäleivästä. Mitä leipien takana piilee? Pelkosen kotileipomon nimen takaa löytyy nykyisin Fresh Bagels Oy. Vuodesta 1981 toiminut Pelkosen kotileipomo siirtyi nykyisille omistajilleen joulukuussa 2016. Toisen omistajan Tomi Arinon mukaan leipomon jatkajaksi oli sangen helppoa lähteä, kun myyntikanavat leiville olivat olemassa, tuotteet hyviksi havaittuja ja tutut, asiantuntevat tahot ympärillä. Hyviksi todettujen tuotteiden ympärillä toki tehdään edelleen kehittelyä, ja kondiittori Piia Heinosen avustuksella uusia tuotteita testaillaan markkinoille mm. kaupoissa toteutettavin tuotemaistatuksin. Leipurin lisäksi apuna leivonnassa on yksi tuntityöntekijä, ja harjoittelijoitakin silloin tällöin toimii apuna. Tuotantoon on suunnitteilla mm. kauraleipää ja runebergintorttujakin on menestyksellä kokeiltu! Tarkoitus on edelleen laajentaa myyntiä, ja mikä ettei, onhan myynti ollut noususuhdanteista: liikevaihto on kasvanut tasaisesti nykyiseen n. 120 000 € suuruuteen. Luomuleipiä syntyy tällä hetkellä päivittäin kolmea erilaista sorttia, ja luomuruisleivän hyvä maku pääosin pohjautuu hyvään juureen: tämän historia taas ulottuu kauas Karjalan kunnaille, josta arvokas ruisleivän juuri on aikoinaan kuljetettu Suomeen. Juurelle oli käydä kalpaten leipomossa vuosituhannen vaihteessa sattuneessa tulipalossa, mutta kaikeksi onneksi juurta oli muistettu tallettaa useaan eri säilöpaikkaan niin, että leivänteko tällä samalla kannalla saattoi jatkua uusissa remontoiduissa tiloissa. Leipurin päivä alkaa jo aamuvarhaisella. Työ alkaa luomuleivän parissa, mutta leipomossa valmistuu myös luomuttomia leipiä. Luomutaikinan juuri on poreillut leipomon suuressa padassa jo edellisestä iltapäivästä alkaen. Aamulla jo 4-5 aikaan herätellään juurta, parin tunnin kuluttua jatkotyöstetään ja pöydälle juuritaikina saadaan kahdeksan aikaan. Luomuleivät ovat valmiina 9-10 aikaan, jonka jälkeen aletaan valmistautua seuraavaan päivään ja luomuttomien leipien tekoon. Näkkileipääkin on saatu valmiiksi erä, mutta täysin käsityönä tuotettuna tästä hitaasti valmistuneesta, kuivasta herkusta ei liikene massatuotantoon, saati ulkomaille vientiin. Sämpylät leivotaan seuraavaa päivän paistoa varten kylmäkaappiin lepäämään. Kylmässä nostatuskaapissa ne saavat yön pimeydessä hiljalleen kehittyä, kunnes leipurin aamulla paikalle tullessa ne voidaan suoraan siirtää uuniin paistumaan. Kylmänostatus toimii tosi hyvin. Lopuksi paistetut leivät on pakattava. Pelkosen kotileipomon tuotteita löytyy kauppojen hyllyiltä sekä pinnoitetuista paperipusseista että muovipusseista. Rapeakuorinen sämpylä on parhaimmillaan tuoreena paperipussista otettuna, mutta vaarana on tuotteen liiallinen kuivuminen. Muoviin pakattuna taas vaarana on kuoren liiallinen pehmeneminen. Leipä on oikeastaan hyvin haastava pakattava! Toisaalta pakkausmateriaaleilta vaadittaisiin myös biopohjaisuutta sekä biohajoavuutta. Nähtäväksi jää, millaisina Pelkosen kotileipomon leivät jatkossa kauppoihin päätyvät, mutta on hyvin odotettavissa, että leipäpakkauksiin on lähitulevaisuudessa tulossa lisää uudentyyppisiä kuluttaja- ja ympäristöystävällisiä pakkausvaihtoehtoja. Pelkosen kotileipomossa ulkopuolinen kuljetusyritys hoitaa leivät lopulta kauppoihin. Unajan leipomon tilat ovat osoittautuneet nykyiselle tuotantomäärälle pieniksi, ja kun leipomossa jouduttiin toimimaan sekä luomu- että tavallisena leipomona, tilojen organisointia jouduttiin tarkoin miettimään. Joudutaanhan luomutuotannossa selkeästi erottelemaan ajallisesti ja/tai paikallisesti luomutuotteet luomuttomista. Maaliskuun alusta Pelkosen kotileipomo siirtyi uusiin, aiempaa suurempiin toimitiloihin Laitilan Untamalaan. Suuremmat tilat mahdollistavat luomuleipien teon ilman aikataulullisia erityisjärjestelyitä. Luomua varten uudessa leipomossa on saatu omat pöydät luomulle, mikä helpottaa toimintaa. Ja kun näkyvyys internetissä on samalla ehostunut kotisivujen ja Facebookin myötä, voidaan odottaa Pelkosen kotileipomon leipiä saatavaksi entistä laajemmalle alueelle! Pakettiautot, jotka vielä jokin aikaa sitten kaartoivat Unajan pikkuteille leipälaatikot välillä täysinä, välillä tyhjinä, ovat nyt siirtyneet Laitilan puolelle. Karjalainen juuri päässyt kasvamaan uusille sijoille, mutta varmasti yhtä hyvässä kunnossa kuin Satakunnankin puolella.

  • Näin Ruotsissa luomuvihannestilalla

    Källsprångs gård -nimiseen tilaan tutustuttiin heinäkuussa 2017 Mälaren-järven ympäristöön suuntautuneella hankkeen järjestämällä luomumatkalla. Vihannesviljelijäpariskunta Anders ja Maria Östlund Åsbrossa (www.kallsprang.ekogardar.se) viljelevät 40 ha peltoalaansa, josta 20 - 25 ha on vihannesviljelyä. Heillä on töissä neljä henkilöä ja lisänä joukko koululaistyövoimaa kesäisin. He ovat onnistuneet saamaan paikallisia nuoria peltohommiin ja erityisesti kitkentään. Palkanmaksu tapahtuu metriperusteisesti, ei tuntipalkkana sekä työaika on rajoitettu aamuseitsemän ja klo 12 välille. Iltapäivät ovat usein liian kuumia raskaaseen kitkentätyöhön. Tilalla viljelyssä on perunaa, valkokaalia, sipulia, maissia, porkkanaa, palsternakkaa sekä viljaa ja nurmea. Taimikasvatusta vaativien lajien, kuten sipulin, esikasvatus tapahtuu omalla tilalla. Kylvö kasvihuoneelle tapahtuu maaliskuussa ja toukokuussa taimet siirretään peltoon. Tilalla on käytössä monenlaista kalustoa rikkakasvien hallintaan. MacTrac-työkoneen eteen sopii moni hara. Työkone edessä helpottaa koneen tarkkaa ajoa. Sipulilla oli vierailun aikana käytössä hanhenjalkahara. Kaaleilla käytettiin sormiharaa. Tilalla on myös nelipaikkainen Drängen-alusta, ”renki”, jota juuri matkan aikana käytettiin porkkanankitkennän apuna. Koneellista rikkakasvien torjuntaa tilalla tehtiin MacTracin etunostolaitteeseen liitetyillä haroilla. Isäntä korosti, että tällä yhdistelmällä sipulinviljely onnistuu ilman käsin kitkentää. Ohdake voi tuottaa ongelmaa. Alhaalla sormihara, jota käytettiin mm. kaaleilla. Ruotsalainen Drängen-laite, jota voi käyttää apuna vihannesten istutus, kitkentä ja sadonkorjuutyössä. Konetta liikutetaan eteen- ja taaksepäin jaloilla painamalla. Kuva Lovö Prästgårdilta. Källsprångsissa on 6-vuotinen viljelykierto, mikä on oleellinen osa rikkakasvien ja tuholaisten torjuntaa. Tilan isäntä korosti, kuinka pellon pohjustaminen rikkavapaaksi on erityisen tärkeää jo edellisenä/edellisinä vuosina. Erityisesti juolavehnä voi olla ongelma muutoin. Tuholaisten torjunnassa ei käytetä harsoja eikä verkkoja. Kaalin tuotannon sanottiin olevan mahdotonta ilman harsoja. Anders Östlund sanoi oikein innostuvansa, jos jokin asia sanotaan olevan mahdoton toteuttaa. Käytössä on biologista torjuntaa, Bacillus thuringiensis -bakteeriruiskute lentäviä tuholaisia vastaan. Suomessa EVIRAn luomuhyväksyttyjen tuotteiden listalta löytyy yksi B. thuringiensis -valmiste (Turex 50 WP) erityisesti perhostoukkien torjuntaan. Viljelykierto alkaa ohra-herneellä (1), jonka alla on nurmea. Ohra-herne korjataan vihreänä kokoviljarehuna lehmien rehuksi. Toisena vuonna nurmi (2) (puna- ja valkoapilaa sekä sikuria) niitetään kertaalleen rikkakasvien poistamiseksi. Sikurin syvät juuret ulottuvat jopa kahteen metriin rei’ittäen maata. Kolmantena vuonna viljelyyn tulee valkokaali (3). Kaalit saavat noin 300 kg/ha typpeä lannan ja viherlannoituksen muodossa. Kaalia seuraa peruna (4), minkä lajikkeet ovat varhaisia. Peruna nostetaan elokuussa. Lajikkeet ovat vahvakuorinen Ballerina, Birte sekä Connect. Perunoita ei myydä varhaisperunana vaan varastoituna, kun niihin on muodostunut hyvä, kestävä kuori. Perunaviljelmillä lannoitteena käytettiin Yaran valmistamaa luomukelpoista rakeista kaliumsulfaattia. Perunan jälkeen viljelykseen tulee ruis (5) (Amilo). Ruis kylvetään syyskuussa. Rukiin sato on n. neljä tonnia hehtaarilta. Rukiin jälkeen viljellään porkkanaa (6). Kuva porkkanapellolta ennen ja jälkeen kitkennän käyttäen apuna Drängeniä. Lisäksi työvoimaa pelloilla oli aivan konttausperiaatteellakin. Oikealla alhaalla on kukkiva sikuri, jota oli usealla tilalla nurmissa. Porkkanakärpänen ja -kemppi ovat porkkananviljelyn ongelmia. Ratkaisuna tilalla käytettiin lohkovaihtoa naapuruston nautakarjatilojen kanssa. Porkkanaviljelykset vietiin 3 - 4 km päähän edellisen vuoden viljelyksistä. Källsprångs gård oli ainut vihannestila lähistöllä, joten muualta ympäristöstä tuleva tuholaispaine ei ollut suurta. Samalla lohkolla viivytään yksi vuosi kahden-kolmen vuoden välein. Ajatus on, että näin saadaan syntymään tasapaino tuhohyönteisten ja niiden luontaisten tuholaisten välille. Asia herätti keskustelua, ja hyönteisiä pidettiin haasteena suomalaisillakin porkkana- ja kaaliviljelmillä. Luomulohkojen puute voi olla ongelmana, jotta lohkojen kierrättäminen onnistuisi. Ravinteita viljelykierrossa käytetään runsaasti lannan ja viherlannoituksen muodossa. Alueen viljelijät ovat kaikki luomuviljelijöitä, ja tila käyttää lähistön karjatiloilla syntyvää lantaa peltojen lannoittamiseen. Vastaavasti karjankasvattajat hyödyntävät tilan viljelykierron nurmialoja. Karjatila hoitaa viljan ja nurmen korjuun omalla kalustollaan. Nurmiseoksissa oleva sikuri toimii erittäin hyvin, koska kestää mm. puna-apilaa paremmin tallausta. Sikuri ei sido typpeä, mutta sisältää runsaasti kivennäisiä, joita se nostaa syvemmistä maakerroksista, mikä tekee siitä hyvän rehukasvin. Sikuria on tällä hetkellä Suomessa kokeiluissa siemenseoksissa. Sikuri viihtyy kalkkipitoisessa maassa, ja tällaisissa oloissa se voi runsastua liikaakin ja muuttua rikkakasviksi. Tila tuottaa 1 000 t vihanneksia ja perunaa vuosittain. Vihannekset myös kauppakunnostetaan tilalla. Kuvassa kunnostukseen ja pesuun käytettäviä laitteita. Tilan asiakaskunta on isolta osin alueen 12 kunnan kuntayhtymä, joka on taannut ison osan tuloista. Tosin nyt tilanne oli uusi, koska tila oli menettänyt edellisenä vuonna suurimman asiakkaansa. Tilan tavoite on tuottaa lähistölle luomuvihanneksia. Markkinatilanne on hyvä ja Ruotsissa ei ole vaikeuksia saada luomuvihanneksia myydyksi. Julkiset keittiöt ostavat tukun kautta pestyjä tuotteita. Tilan oma kunta Åsbro ostaa tilalta suoraan tarvitsemansa tuotteet. Tilalla on myös tilamyymälä.

  • Anja ja Jorma Javanainen, Kauvatsa

    Javanaisten tilalla järjestettiin pellonpiennarpäivä heinäkuussa. Tilalla siirryttiin luomuun keväällä 2015, eli siirtymävaihevuodet ovat ohi ja nyt on ensimmäinen luomuvuosi pelloilla. Viljelykasveina ovat mustaherukka, kumina, rehuherne ja apilanurmet. Tilalla tuotetaan myös luomuhunajaa. Anja ja Jorma ovat viljelleet tätä tilaa vuodesta 2006 lähtien. Tilan vanhaan navettaan on remontoitu hunajan käsittelytilat sekä keittiö- ja oleskelutila. Tänä kesänä navetan katolle on asennettu aurinkopaneelit käyttövettä lämmittämään. Paneeleja on nyt 16 m2 ja suunnitelmissa on lisätä saman verran paneeleja. Pelto ja viljelykierto Peltoa tilalla on reilu 50 ha. Viljelykierto on 4 - 5-vuotinen, ja siinä vuorottelevat apilanurmi, kumina ja rehuherne. Apilaa on 2 - 3 v., jonka jälkeen tulevat kumina ja kierron viimeisenä kasvina herne. Hunajantuotanto tukee viljelyä, sillä mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä kierron kasveille. Rehuhernettä on tänä vuonna viljelyssä 12,5 ha alalla. Herne on menestynyt hyvin tänä kesänä, jos vain saadaan sato korjattua. Viime vuonna herne oli suhteellisen kuivaa ja kuivaus onnistui hyvin. Herneestä tuotetaan sertifioitua siementä, samoin apilasta. Siementuotantoa luomun siirtymävaiheessa puoltaa se, että siirtymävaiheessakin tuotetusta siemenestä saadaan luomulisä. Apiloista viljelyssä on puna-apilaa ja alsikeapilaa. Alsikeapilan siementuotantoa kokeillaan nyt ensimmäistä vuotta. Alsikeapila sopii puna-apilaa paremmin hunajantuotantoon, koska mehiläiset pystyvät imemään siitä mettä puna-apilaa paremmin. Puna-apilan kukkapohja on niin syvä, että mehiläisten on vaikea saada mettä. Apilan viljelyssä pehmeillä mailla juolavehnä tuottaa ongelmia, sillä se kasvaa apilan joukkoon. Jos saadaan pitkä ja kuiva syksy, apilan siementuotanto voi onnistua. Apilan siemen kuivataan siilokuivurissa, mukaan laitetaan vähän hernettä, joka hakkaa kukintoja hajalle. Tämän kesän säät ovat vaikuttaneet sato-odotuksiin. Mustaherukan kukinnoista menetettiin osa kevään halloissa, ja sato jää normaalia pienemmäksi. Yllättäen osa kuminakasvustosta jätti kukinnan väliin kokonaan. Tämä on poikkeuksellista, mutta ilmeisesti kylmän kevään ja kesän seurauksena mahdollista. Mustaherukkaa viljellään 2 ha alalla, yhteensä pensaita on noin 9 000. Osa pensaista on istutettu tänä vuonna, joten kaikki eivät ole vielä satoikäisiä. Lajikkeena on Öjebyn ja tulossa Mikael, jotka soveltuvat myös koneelliseen poimintaan. Tilalla on myös Ben Tron- lajiketta, jossa on makeat marjat, mutta pensas on liian jäykkä konepoimintaan ja marjat on poimittava käsin. Herukasta osa markkinoidaan itsepoimintana, osa poimittuna. Nyt herukka menee pääosin suoraan kuluttajille. Herukan jatkojalostusta ei ainakaan toistaiseksi ole. Suunnitelmissa on jatkossa myydä marjoja myös kauppojen kautta, mutta tänä vuonna satoa ei riitä kauppoihin, sillä kukinta-ajan pakkanen verotti satoa. Tämän kesän sato on vain noin 1/3 normaalista. Luomukuminasta on tuotantosopimus Trans Farmin kanssa. Luomussa kuminasta maksetaan noin 50 % tavanomaista enemmän. Kuminan viljelyala on tänä vuonna 18,5 ha. Tavanomaisessa tuotannossa kuminan ikä on yleensä 3 vuotta, joista siis kaksi satovuotta. Luomukuminasta saadaan kuitenkin useimmiten satoa vain ensimmäisenä vuonna, koska tuholaisten torjunta on hankalaa. Kumina on voimakastuoksuinen kasvi, ja siksi helposti ongelma kuivurissa, sillä haju tarttuu muihin kuivattaviin kasveihin. Siementuotantotilalla tämä ei haittaa. Juhannuksen alla niitettiin saunakukka ja muut rikat pois kuminakasvuston päältä. Tähän tarkoitukseen olisi tarpeen kevytrakenteinen niittokone, esim. polkupyörän renkailla kulkeva, ettei kasvustossa tarvitsisi ajaa traktorilla. Kuminakasvustot niitetään alas syksyllä niin, että uusi kasvusto ehtii kasvaa vielä ennen talvea. Kuminan suurin ongelma on kuminakoi. Tänä vuonna tilalla on kokeiltu luomukelpoista torjunta-ainetta. Tehoa on ollut vaikea arvioida, sillä kesä on ollut kuminalle muutenkin ongelmallinen. Turex 50 WP on biologinen bakteerivalmiste, joka aktivoituu perhostoukkien suolistossa. Perhostoukat altistuvat aineelle niiden syötyä kasvinosia, joissa on valmistetta. Paras teho saadaan, kun toukat ovat aktiivisia ja syövät hyvin. Iso toukka vaatii suuremman määrän ainetta kuollakseen kuin pieni. Teho alkaa näkyä muutaman päivän viiveellä siitä, kun toukka on altistunut bakteerille. Turex on hyväksytty käytettäväksi myös luomu-tuotannossa. Tarvittaessa käsittely uusitaan noin viikon kuluttua Raptol on uusi valmiste markkinoilta poistuneen Bioruiskute S:n tilalle. Tehoaineena Raptolissa on luonnon pyretriini. Lisäksi siinä on rapsiöljyä, joka parantaa tehoa tuhohyönteisiin. Raptol vaikuttaa tuhohyönteisiin kosketuksen kautta. Siksi valmistetta on saatava joka puolelle kasvustoa. Ruiskutus kannattaa tehdä illalla tai aamulla tai pilvisellä päivällä, koska kirkas auringonvalo hajottaa tehoaineen nopeasti. Raptolin vaikutusaika on melko lyhyt ja tarvittaessa käsittely uusitaan. Luomuhunaja Luomuhunajaa on saatu myyntiin useisiin kauppoihin Satakunnan alueelle, pääosin Porin ja Kokemäen seudulle. Kysyntä hunajalle on ollut hyvä. Hunaja viedään itse kauppaan hyllyihin, samalla tuodaan tyhjät pakkauslaatikot takaisin. Tämän kesän hunajasadosta ei vielä pysty sanomaan, millainen siitä tulee. Kylmä kevät ja alkukesä voivat vaikuttaa hunajan tuottoa vähentävästi. Luomumehiläisten medenkeruualueiden tulisi sijaita niin, että pesistä kolmen kilometrin säteellä olisi pääasiassa luonnonvaraisia kasveja, metsää tai luonnonmukaisesti viljeltyjä kasveja. Javanaisella mehiläispesät ovat omien luomupeltojen reunoilla. Mehiläiset toimivat apilan ja mustaherukan pölyttäjinä. Luomumehiläiset voivat hakea mettä myös tavanomaisista kasvustoista, edellyttäen että kasvien viljelytoimet ovat ympäristövaikutuksiltaan vähäisiä, eivätkä vaikuta mehiläistuotteiden laatuun. Tällaista on esimerkiksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän mukainen viljely. Luomuhunajan tuotannossa mehiläisten pesien on oltava vähintään 3 km päässä lähimmästä saastelähteestä, tällaisia saastelähteitä ovat sokeritehtaat, kaatopaikat ja jätteenpolttolaitokset sekä tiet, joilla kulkee vuorokaudessa keskimäärin yli 6 000 ajoneuvoa. Javanaiset rakentavat itse mehiläisten pesät ja hunajakehät pesiin. Javanaisilla käytetään puisia pesiä sekä hunajapesinä että mehiläisten talveuttamisessa. Luomussa on mehiläisten talveuttamiseen käytettävät pesät valmistettava luonnollisista materiaaleista, esimerkiksi puusta tai vanerista. Hunajapesiksi hyväksytään myös synteettistä materiaalia olevat pesät (esim. styrox). Hunajakehien on oltava puisia. Luomumehiläisten talviruokintaan käytetään luomusokeria, joka on noin puolet kalliimpaa kuin tavanomainen sokeri. Luomusokeri on tuontisokeria (ruokosokeri), jonka raakaerä tuodaan Ruotsiin, sokeri puhdistetaan Ruotsissa ja siitä myydään eteenpäin. Talvimehiläiset hoitavat pesän talvella ja syövät sokerin, ja kuolevat pois. Kesämehiläiset, jotka keräävät seuraavana kesänä meden, eivät syö talvisokeria. Mehiläisemojen on oltava alkuperältään luomua. Emot tuotetaan itse. Mehiläistarhojen uudistamista varten voidaan luonnonmukaiseen mehiläishoitoyksikköön liittää vuosittain 10 % sellaisia kuningattaria ja mehiläisparvia, jotka on hankittu tavanomaiselta mehiläistarhalta. Kuvassa Mehiläisemojen kasvatukseen tarkoitettuja pikkupesiä.

  • Retki Apetit Oy:n Räpin koetilalle Köyliöön

    ProLuomu, Apetit Ruoka Oy ja OSMO-hanke järjestivät retken Räpin koetilalle torstaina 24.8. Retken kohteena oli myös koetilan yhteistyöluomutila, jonka pelloilla viljeltiin tänä kasvukautena luomuna erikoiskasveja. Aamupäivällä tutustuimme toisiimme ja saimme oppia maan kasvukunnon tarkkailusta ja testaamisesta. Iltapäivästä tutustuimme yhteystyötilan luomuviljelmään, jossa Muuvi-hanke oli toteuttanut viljelymenetelmäkokeita. Päivän tärkeimpinä teemoina olivat viljelijöiden innostaminen luomuun ja luomutuotteiden tuottaminen teollisessa mittakaavassa. Räpin koetilalla on yksi lohko siirtymässä luomuun, mutta laajemmin luomuvihannesviljelyä oli yhteistyötilalla, eli Rekolan luomutilalla Honkilahdella. Rekolan tilalla on 55 ha luomupeltoa. Tänä kesänä siellä on ollut viljelyssä hernettä, perunaa, pinaattia, jättisipulia, keräkaalia, porkkanaa ja lanttua Apetit Oy:n tarpeisiin. Herneen, pinaatin ja jättisipulin sadontuotto ovat yllättäneet positiivisesti. Loppukeskustelussa kävi ilmi, että suurimpina haasteina luomutuotannossa Satakunnassa koettiin olevan luomupeltojen ja karjantuotannon vähyys, viljelyn epävarmuus, teollisuusmittakaavan haasteet ja konekanta. Maanlaajuisesti tärkeänä pidettiin luomuviljelijöiden ja muiden luomutoimijoiden verkostoitumista ja yhteistyötä. Myös luomun tutkimustyötä toivottiin olevan enemmän. Päivän pääpaino oli maan kasvukunnon määrittämisessä, ja harmillisesti itse vihannesten luomuviljelyä ei käyty tarkemmin läpi. Saatiin kuitenkin kuulla heidän kokemuksia erikoiskasvien viljelystä luomuna. Muuten tapahtuma oli osaltaan onnistunut ja luomusta kiinnostuneita oli paikalla monta kymmentä.

  • Pellonpientareella Huittisissa

    Yleistä tilasta ja sen toiminnasta Satakunnan vankilan Huittisten osaston maatilalla vierailimme kesäkuun lopulla. Tilan toimintaa esitteli Elina Kamppari, joka on ollut vankilan tilanhoitajana nyt 3 vuotta. Varsinkin emolehmät ovat Elinalle sydämenasia. Luomupeltoa on 209 ha ja alue on Natura-aluetta, joka on suojeltu lintudirektiivillä. Vankilan pellot ovat siirtyneet luomuun jo vuonna 1995, eläimet 2000-luvun alussa. Peltoalue on vanhaa järvenpohjaa, eli erittäin ravinteikasta mutamaata. Ravinteet riittävät runsaisiinkin satoihin. Kääntöpuolena on se, että myös rikkakasvit viihtyvät. Vesitaloutta säädellään peltoalueen läpi kulkevan keskikanavan avulla. Pellot ovat patopenkereen takana ja veden korkeutta säädellään pumppaamolla. Vieressä virtaa Kokemäenjoki. Vankila on aikoinaan perustettu suovankilaksi ja pellot on raivattu vankityövoimalla. Huittisten vankilassa on 100 vankipaikkaa, vangit tekevät töitä eri työpisteissä. Maatilan töissä on 15 vankia. Henkilökuntaa on 40, maatalouspuolella on kolme työnjohtajaa ja tilanhoitaja. Emolehmien hoitokäytännöt ja ruokinta Vankilassa on 95 emolehmän karja, nuorkarjaa on uudistukseen kasvamassa 15 eläintä. Emolehmät ovat Aberdeen-Angus- ja Hereford-rotuisia sekä niiden risteytyksiä. Lisäksi on käytössä Limousin-sonni niille emoille, joilta ei jätetä jälkeläisiä uudistukseen. Teurassonneja ei enää kasvateta, vaan kaikki vasikat lähtevät välitykseen. Vain uudistukseen tarvittavat lehmävasikat jäävät tilalle kasvamaan. Eläinten hyvinvointi on ykkösjuttu ja siihen panostetaan. Eläinmäärää on vähennetty, jolloin eläimille on saatu enemmän tilaa ja sitä kautta myös olosuhteita parannettua. Tämäkin on vaikuttanut vasikoiden kasvutulosten parantumiseen. Talven emolehmät ovat pihatossa, siitossoinneille on omat tilat vanhassa kivinavetassa. Kuivikepohjassa on alimpana 30-40 cm haketta omista risuista. Olkea lisätään tarpeen mukaan, sekä pitkää olkea että silputtua. Kuivikeolkea kerätään naapuritiloilta, omien viljojen oljet eivät riitä koko talven kuivitukseen. Kaikki emot ovat kevätpoikivia, poikimiset ovat sujuneet hyvin ja poikima-apua on tarvittu vain vähän. Kuukautta ennen oletettua poikimista lisätään seleeniä ruokintaan ja erityisesti imetysaikana emoilla on intensiivinen kivennäisruokinta, tarjolla on useampaa kivennäislaatua. Lehmien ruokinnassa ei käytetä lainkaan väkirehuja, rehuina ovat säilörehu, heinä ja laidun. Vieroitetut vasikat totutetaan syömään myös väkirehua, näin jatkokasvatustilalla ruokinnanvaihdos on helpompi. Säilörehu tehdään pyöröpaaleihin. Paalit varastoidaan keskitetysti tilakeskuksen alueelle, ja ne merkitään lohkonumeroin. Siten ruokinnassa on helppo löytää oikeat, tuotantovaiheen mukaiset rehut ruokintaan. Säilörehua korjataan eri asteilta. Imetysrehuksi on tavoitteena saada säilörehu, joka on lähes lypsylehmän säilörehun veroista rehuarvoiltaan. Lisäksi tehdään jonkin verran myös kuivaa heinää pikkupaaleihin. Tätä annetaan emoille poikimisen yhteydessä väliaikaisiin poikimakarsinoihin. Emolehmien laidunnus Emolehmät on jaettu laidunnuksessa neljään laumaan. Jokaisessa laumassa on siitossonni mukana. Tänä vuonna laumat on jaettu niin, että on kaksi sonnivasikkaryhmää ja kaksi lehmävasikkaryhmää. Tällä jaolla estetään teiniraskaudet, ja sonnivasikat pysyvät rauhallisempina. Jalostuksellisesti tämä ei välttämättä ole ideaali ratkaisu, mutta saadut hyödyt korvaavat haitat. Laitumet ovat hyvässä kasvukunnossa ja lehmät siirretään uudelle lohkolle niin, että pellolle jää noin 15 cm sänki. Kun laidunta ei syötetä liian lyhyeksi, lähtee uusi kasvu käyntiin nopeammin. Kaikille laitumille tehdään myös puhdistusniitot. Ongelmana laitumilla on hevonhierakka. Hyvä laidun on emojen maidontuotannon kannalta tärkeä. Vasikoille on saavutettu hyvät päiväkasvut, vuonna 2015 vankilalle myönnettiin Atrian kasvatuspalkinto. Kolmanneksella sonnivasikoista päiväkasvut ovat olleet yli 1400 g/pv. Vasikoiden keskisyntymäpaino on 43 kg. Jos on tarvetta lisätä laidunalaa, korjataan rehunurmesta vain yksi säilörehusato ja odelma laidunnetaan. Viljelykierto ja kokemuksia eri kasvien viljelystä Viljelykierto on pääpiirteissään seuraava 3-4 nurmea – vilja/palkovilja/herne - suojavilja. Suojavilja korjataan säilörehuksi, jottei se varjostaisi uutta nurmea. Näin saadaan jo syksyllä vahva nurmi. Viljelykierrosta on nurmia noin 110 ha, loppuala viljoilla ja ruokaherneellä. Vankilan pelloilla on viljelty myös luomutärkkelysperunaa, mutta tänä vuonna sitä ei ole viljelyssä. Lisäksi on kosteikkoalueita. Koska tilan pellot ovat luontaisesti runsastyppisiä järvimutamaita, voidaan luomun viljelykierrossa poiketa palkokasvivaatimuksesta. Nurmien perustamisessa käytetään valmiita nurmiseoksia. Esimerkiksi laitumiin on kylvetty valmis Retu-laidunseos, jota on täydennetty valkoapilalla. Nurmien ikä on jopa neljä satovuotta. Viljan tarve oman karjan ruokinnassa on pieni, joten viljasato menee joko myyntiin tai jatkossa yhteistyötilalle luomukanojen rehuksi. Melkein kaikkiin viljakasvustoihin on tänä vuonna kylvetty kerääjäkasvi, paitsi 16.5. kylvetylle kauralle. Kokemus tästä on, että myös tuon kauran alle olisi kerääjäkasvi kannattanut kylvää rikkojen hallinnan helpottamiseksi. Viljoille on tehty rikkaäestys, ja samassa yhteydessä kylvetty kerääjäkasvit. Vihantaviljaa on 14 ha, kasvina kevätruis ja kerääjäkasvina 1-vuotinen italian raiheinä. Kasvusto korjataan melko kortisena ylläpitorehuksi. Rikkojen torjunnassa kevätruis + raiheinä on todettu hyväksi varjostuskykynsä vuoksi, lisäksi raiheinästä saadaan syksyyn laidunta. Kasvusto kynnetään syksyllä. Rukiissa on käytetty normaalia rukiin siemenmäärää. Herne-kaura lohkolta on tänä vuonna pyritty torjumaan juolavehnää. Toukokuun alussa lohko on ajettu kahteen kertaan Kvick-Upilla, ja saatu juolavehnän juurta pois. Tämän jälkeen lohko lautasmuokattiin kahteen kertaan. Rikkaäestys tehtiin ennen kerääjäkasvin kylvöä. Kerääjäkasviksi kylvettiin 1-vuotista valkoapilaa 4 kg/ha ja 1-vuotista italian raiheinää 3 kg/ha. Karjanlanta levitetään syksyllä, koska kompostointikenttää ei ole ja navetta pitää saada tyhjäksi talven ajaksi. Kuivikepohjan lanta kompostoituu pihatossa.

  • Kahalan luomutila – täsmätoimilla erinomaisia tuloksia

    Eurassa lähellä Panelian kylää tilaansa viljelevä Ilkka Kahala siirtyi luomuun tilan sukupolven vaihdoksen yhteydessä vuonna 1996. Luomusta on siis jo yli kahdenkymmenen vuoden kokemus. Ajanjaksoon on tilan isännän Ilkka Kahalan mukaan sisältynyt luomulle parempia että heikompia aikoja. Ilkan mukaan juuri nyt aika on luomulle suotuisa, mikä näkyy tuotteista maksettavina huippuhintoina. Ilkka on päätoiminen viljelijä vaimonsa käydessä tilan ulkopuolella töissä. Tilalla harjoitetaan reilun kahdeksankymmenen hehtaarin alalla hyvin monipuolista kasvinviljelyä. Kesällä 2017 pelloilla kasvaa puna-apilaa, timoteitä, härkäpapua ja kevätvehnää, joista on sopimukset lähistön siemenpakkaajan kanssa. Lisäksi elintarvikekäyttöön tuotetaan syysruista sekä gluteenitonta kauraa. Ilkalla on viljelytoimiinsa vankat perusteet ja osuvat mielipiteet. Perusta hyville sadoille on, että pellon perusasiat mm. ojitus, ja kestorikkakasvien tilanne ovat kunnossa. Jos asiat ovat huonolla tolalla jo tavanomaisessa tuotannossa, luomuun siirtyminen ei ole hyvä ratkaisu. Ongelmat pahenevat keinovalikoiman kaventuessa. Luomuun siirtyvän tulee varautua myös kasvavaan työmäärään, mikä kuitenkin jakautuu tasaisemmin pitkin kasvukautta kuin tavanomaisessa tuotannossa. Ilkan mukaan luomuviljelyssä päästään 70 %:n satotasoon siitä, mitä vastaavissa oloissa tavanomaisessa tuotannossa saadaan, kun viljelytoimet hoidetaan tarkasti. Tilan pellot ovat pääosin runsasmultaisia hiedansekaisia maalajeja. Muokkauskäytäntöjään viljelijä kutsui ”maksimimuokkaukseksi”, johon kuului kynnön lisäksi 2-3 äestyskertaa, joilla maan pinta muokataan tasaiseksi ja hienojakoiseksi. Pellon pinnan tasaisuus parantaa rikkaäestyksen tehoa. Rikkaäestyksiä tehdään yleensä yksi, joskus härkäpavulla ennen taimettumista sokkoäestys ja orastumisen jälkeinen rikkaäestys. Kevyiden maalajien ansiosta viljat voidaan kylvää 6-7 cm syvyyteen, mikä sitoo oraat tiukasti maahan ja vähentää niiden vaurioitumista rikkaäestyksessä. Kylvö tehdään tarkasti ilman ”haukia”, jotka mahdollistaisivat rikkojen kasvua. Huolimatta monista muokkauskerroista peltojen multavuus on viljelijän omien kokemusten mutta myös viljavuustutkimuksen mukaan noussut vuosien saatossa. Myöhemmin kesällä rikkoja täsmätorjutaan kuokalla ja kestorikkojen kukkimisen aikaan viikatteella. Kestorikkojen siementäminen tulee estää, mikä pahentaisi seuraavien vuosien tilannetta. Ilkan mukaan rikkapesäkkeisiin on puututtava välittömästi kovalla kädellä, ajatus ja puheet eivät riitä. Esimerkki puuttumisesta olivat apilan siemenviljelyksien saunakukkaiset alueet, jotka oli murskattu maahan. Ilkan mukaan puna-apilan siemensadon määrä riippuu enemmän pölyttäjien määrästä kuin apilan pinta-alasta. Pienemmältäkin alalta saadaan sama siemensato, jos jäljelle jäänyt ala pölyttyy täydellisemmin. Peltojen käsivaraisessa puhdistuksessa apuna on omien perheenjäsenten lisäksi lähistön koululaisia. Rikkakasvien leviämistä pellon reunoilta estetään kesäisellä pellon reunojen niitolla. Juolavehnää ja muita kestorikkoja torjutaan heti puinnin jälkeen sänkimuokkauksella. Toimenpide toistetaan ilmojen salliessa vielä myöhemminkin. Tällä estetään kasvuston puinnin jälkeistä kestorikkojen kasvun voimistumista. Viimeisenä syksyn toimenpiteenä maat kynnetään. Tarkkuudesta huolimatta rikkojen määrä vaihtelee vuosittain. Kevyet maalajit helpottavat mm. juolavehnän runsastumista. Ilkan mukaan ahkerakaan viherlannoitusnurmien niitto ei riitä juolavehnän torjunnaksi. Aika ajoin on turvauduttava juolavehnän torjunnan järeimpään aseeseen, avokesannointiin. Hietamailla avokesannointi on luomuviljelyssä Ilkan mukaan aivan välttämätön toimenpide, koska alkuun päästyään juolavehnä runsastuu tilan pelloilla todella nopeasti. Vuosittain kesannoidaan aina pahin ongelmalohko. Peltojen lannoitus perustuu viljelykiertoon, jossa on mukana typpeä maahan lataavia typensitojakasveja, härkäpapua ja puna-apilaa, avokesannointiin sekä naapuruston broileritilan lantaan. Yhteistyöhön broileritilan kanssa on jo pitkäkestoiset perinteet. Broilereiden ruokinta perustuu kokoviljan osalta vain broileritilan omaan viljaan, mikä varmistaa lannan hukkakaurattomuuden. Ilkan mukaan ravinteiden riittävyys ei rajoita suuresti viljelykasvien satoa. Esimerkiksi kaura pysyy vain juuri ja juuri pystyssä vahvan apilanurmen jälkeen. Runsas lannoitus parantaa luomussa myös rikkakasvien kilpailukykyä suhteessa viljelykasveihin. Niukkakin lannoitus kasvattaa kauran metrin mittaiseksi, jonka jalkoihin savikkakin jää. Jos lannoitus on voimakas, osat vaihtuvat ja savikka on metristä ja kaura tätä lyhyempää. Ilkan mukaan ennalta suunniteltua viljelykiertoa säädetään tarvittaessa markkinatilanteen mukaan sääntöjen sallimissa puitteissa. Tilan viljelyn kannattavuutta parantaa tilan siementuotanto ja mahdollisuus saada viljelykiertoon kuuluvista nurmistakin myyntituloja. Tilan toimintaa ohjataan aktiivisesti. Mahdollista on esimerkiksi irtautuminen ympäristötuesta, jos se rajoittaa liikaa tilan toimintaa. Jos luomun tuottaminen muuttuu säädösten osalta liian vaikeaksi luomutuotantoon sitoutuminenkaan ei ole kiveen hakattu. Nyt kumpikaan edellisistä vaihtoehdoista ei ole harkinnassa. Nähdyt pellot ja kasvustot edustivat luomutuotantoa parhaimmillaan! Kuvassa Kahalan rehevää Reetta-ruista. Kasvuston pituuden vertailukohtana tytär Aino.

  • Kasviproteiineja ja myssyjä Pöytyältä

    Uutta kasvua luomusta -hanke järjesti benchmark-retken Pöytyälle Myssyfarmille huhtikuussa 2017. Tilan isäntä Janne Rauhansuu otti vierailijat vastaan iloisesti tervehtien ja kertoi tottuneesti tilan historiasta ja sen nykyisten omistajien alkutaipaleesta. Entisenä ammattiurheilijana Janne on nähnyt paljon maailmaa ja asunutkin pitkän tovin mm. Sveitsissä. ”On hyvä käydä kaukana, jotta voi nähdä lähelle”, toteaa Rauhansuu. Hän kertoo suomalaisen puhtaan luonnon ja viljelyn eettisyyden olevan Myssyfarmille sen toiminnan tärkeitä kulmakiviä. Myssyfarmin luomutilalla on viljelyksessä noin 150 ha. Pääasialliset myyntikasvit ovat herne ja rypsi, joista tilalla jalostetaan hernejauhoa ja -rouhetta sekä rypsiöljyä. Retkeläiset pääsivätkin tutustumaan farmin omaan öljypuristamoon ja maistelemaan vastapuristettua luomurypsiöljyä. Maistelijat totesivat öljyn maun olevan varsin vivahteikas ja yhdessä pohdittiinkin, että rypsiöljyn makuun ja laatuun tulee harvemmin kiinnitettyä kotikeittiössä erityistä huomiota, vaikka vaihtelua tuotteiden välillä on varmasti. Myssyfarmin kylmäpuristettu luomurypsiöljy on valittu vuoden Luomutuotteeksi 2015 ammattikeittiösarjassa. Tilalla viljellään nimenomaan syysrypsiä, koska sen maku on todettu parhaimmaksi. Tämä johtuu siitä, että sato ehtii varmuudella tuleentua kevätmuotoisiin öljykasveihin verrattuna, jolloin sadon lehtivihreäpitoisuus jää alhaiseksi. Lehtivihreälliset siemenet heikentävät makua. Lisäksi Rauhansuut pitävät rypsiä enemmän elintarvikekasvina kuin rapsia. Rypsipuriste menee tällä hetkellä luomupossutilalle rehuksi. Tilan viljelykierto on vähintään nelivuotinen ja se koostuu kahden vuoden viherlannoitusnurmesta, syysrypsistä, viljoista ja herneestä. Janne Rauhansuu painottaa viljelykierron tärkeyttä erityisesti kasviterveyden takia, hyvin suunniteltu ja tarpeeksi pitkä viljelykierto on onnistuneen luomuviljelyn tärkeimpiä tekijöitä. Nurmessa Rauhansuut viljelevät timoteitä, valkoapilaa ja valkomesikkää. Valkomesikällä on tavoitteena torjua etanoita syysrypsistä. Viherlannoituksen lisäksi syysrypsille käytetään kalkkunan- ja broilerinlantaa. Tunnetuin osa Myssyfarmia ovat kuitenkin suomenlampaan villasta neulotut myssyt. Janne Rauhansuu neuloi ensimmäisen myssynsä Sveitsissä vuonna 2006. Vuosien saatossa myssyistä on kehkeytynyt merkittävä osa tilan toimintaa ja hieno ekodesingtuote ulkomaan markkinoille asti. Myssyt ja tilan muut villatuotteet neulotaan edelleen käsin, mutta neulomistyöstä ovat ottaneet päävastuun pöytyäläiset mummot. Myssyjen raaka-aineena käytettävästä suomenlampaan villasta on ajoittain ollut Myssyfarmilla pulaa, mutta tiivis yhteistyö paikallisen lampurin kanssa on mahdollistanut tasaisen raaka-aineen saannin. Janne kertoo, että Myssyfarmin jokainen villatuote on 100 % jäljitettävissä ja tuotannon vaiheet tiedetään erittäin tarkasti. Tila tahtookin panostaa nimenomaan jäljitettävyyteen ja siksi myssytuotanto halutaankin pitää sopivan pienenä, mutta riittävän isona, jotta tuotteiden omaleimaisuus ja tuotantoketjun läpinäkyvyys säilyisivät mahdollisimman hyvin. Kuva: Rauhansuu / Luomuliitto

  • Peltomaat panostavat täysillä luomuperunaan

    Saija ja Teppo Peltomaa viljelevät luomuruokaperunaa Ulvilan Haistilassa toista vuotta. Tavanomaisesta perunanviljelystä heillä on pitkä kokemus. Viimeinen sysäys luomuun siirtymiselle oli Teppo Peltomaan allergisoituminen kasvinsuojeluaineille. Satakunnassa viljeltiin vuonna 2016 luomuperunaa noin 100 ha alalla ja saatiin satoa reilu miljoona kiloa. Tässä alassa ja satotilastossa ovat mukana sekä luomuruoka- että tärkkelysperuna. Selvä visio Peltomailla on selvä visio perunanviljelystä. Tällä hetkellä reilun 60 ha alasta noin 20 ha on perunalla. Viljelyssä olevat lajikkeet ovat Marabel, Colomba ja Afra. Kesän 2016 sadosta suurin osa meni Hollantiin. Rekkakuskikin oli myhäillyt, kun perunavirta oli kerrankin näin päin. Peltomaat ovat olleet tyytyväisiä tähän astiseen luomukokemukseensa. Vuosittainen perunahävikki on ollut heillä vain noin 7 %. Tähän on päästy isoilla penkeillä (riviväli 80 cm). Ilmatilaa ja tuulettuvuutta tulee runsaasti, mikä on ensiarvoisen tärkeää kasvuston kuivumisen kannalta ja perunaruton ennaltaehkäisyssä. Myös merilevävalmisteen ruiskutuksella yritetään hidastaa perunaruton etenemistä. Peltomaat noudattavat 3-vuotista kiertoa, ja ainakin tähän asti se on riittänyt. Perunan jälkeen on kaksi vuotta muita kasveja, kuten nurmea tai saneerauskasveja. Saneerauskasvina on käytetty valkosinappia tai öljyretikkaa. Peltomailla on vakaa usko, että valkosinapilla voidaan puhdistaa maata kasvitaudeista tuholaisten lisäksi. Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa kokeilussa myös keltamesikkää. Viljat eivät ole kierrossa. - Luomuperunallakin on mahdollista päästä 30-35 t/ha satotasoihin hyvänä vuonna, kertoo Saija Peltomaa. Hivenistä laatua Heinäkuun puolessa välissä 2017 Saija Peltomaa arvelee kasvukauden olevan jäljessä noin kaksi viikkoa tavanomaisesta. Erityisesti kylmät yöt hidastavat kasvua. Saija Peltomaa on tyytyväinen muutaman varren nostettuaan mukulalukuun. - Nyt vain tarvitaan lämpimiä kelejä, jotta mukulat saadaan kasvuun ja että niistä tulee tasalaatuisia, toivoo Saija Peltomaa. Jo tavanomaista perunaan viljellessään Peltomaat käyttivät nestemäisiä lannoitteita ja vielä jaettuna käsittelynä. Tämä jatkuu myös luomutuotannossa sallittuja nestemäisiä lannoitteita käyttäen. Peruslannoitus tulee viherlannoituksesta, jota täydennetään broilerin tai lehmän lannalla. - Perunan laatu lähtee hivenistä, kertoo Saija. Perunan istutuksessa Peltomaat antavat nestemäistä kalsiumlannoitetta penkin päälle. Toisesta säiliöstä menee vielä kasvutehostetta penkkiin. Valmiste auttaa kokemuksen mukaan perunaseitin hallinnassa. Kasvukaudella lannoitusta täydennetään rakeisella kaliumlannoitteella. Kesällä levitetään ruiskulla Novarbon Aino-nestemäistä lannoitetta lehdille 10 l/ha ja hivenravinteita. Ainoa käytetään enemmän kastelulannoitteena, mutta Peltomaat ovat saaneet sen toimimaan lehtilannoitteena. - Siirryttiin luomuun ja ostettiin uusi ruisku, naurahtavat Peltomaat. Keväisin maat ajetaan äkeellä tai jyrsimellä. Tilalla on siirrytty syyskyntöön kevätkosteuden säilymisen varmistamiseksi. Peltomaat kokevat, että penkit on helppo tehdä. Maan muokkautuvuus on selvästi parantunut luomuun siirtymisen ja nurmimaisten välikasvien ansiosta. Perunanistutuksessa käytetään nauhaistutuskonetta, jolla ei jää tyhjiä paikkoja penkkeihin. Rikkakasvitorjunnasta ja multaamisesta huolehditaan. Rikkojen torjuntaan käytetään Rollstar-haraa. Kesällä kasvuston väriä ja yleisilmettä seurataan ja annetaan sallittuja lannoitevalmisteita tarpeen mukaan. Perunannoston jälkeen maat ajetaan Kvick-Finnillä, joka nostaa jääntiperunat ja juolavehnän pintaan.

  • animal-bg

    Suoramyyntiä Metsärannan nautatilalta

    Euran Honkilahdella sijaitsevalla Metsärannan nautatilalla on kasvatettu viiden vuoden ajan luomuna kyyttöjä ja simmentaleja. Tilan emännän Satu Tasasen mukaan siirtyminen luomuun tuntui aikoinaan hyvin luontevalta valinnalta, kun tilalla käytettiin jo ennestäänkin hyvin vähän väkilannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Vuodesta 1992 viljelijöinä toimineilla Satu ja Kari Tasasella on tällä hetkellä tilallaan nelisenkymmentä emolehmää, joista kahdeksan on kyyttöjä ja loput simmentaleja. Nautalaumaa kaitsee tilan isäntäparin apuna kolme australiankoolie-rotuista koiraa. Kaikki kolme ovat Australiasta tuotuja työkoiria, jotka ovat sopivia erityisesti ison karjan paimentamiseen. Ilman koiria tilan työt olisi huomattavasti vaikeampia hoitaa ja koirat saavatkin Tasaselta paljon kiitosta. ”Koirien kyky lukea paimennettavien eläinten eleitä ja aikeita on ilmiömäinen. Ihminen ei ikinä pysty yhtä tarkkaan, oikein ajoitettuun ja hienovaraiseen eläimen ohjaamiseen paikasta toiseen, kuin hyvä paimenkoira”, Satu Tasanen kehuu taitavia apulaisiaan. Peltopinta-alaa Metsärannan tilalla on n. 48 hehtaaria, joista osa on vuokralla. Pelloilla kasvatetaan tilan eläimille rehunurmea, minkä Tasanen toteaa olevan naudoille kaikkein luontaisinta ravintoa ja nurmipainotteinen ruokinta näkyy mm. lihan vähärasvaisuutena. Metsärannan naudat teurastetaan Urjalassa Paijan teurastamolla. ”Sain juuri teurastamolta terveisiä, että sonnimme välikyljykset olivat ennätyksellisen muhkeat. Luomutuotannossakin on siis mahdollista kasvattaa lihakkaita eläimiä”, Tasanen kertoo. Tasaselle eläinten hyvinvointi on erittäin tärkeää ja siihen tilalla panostetaankin huolellisesti: ”Sen lisäksi, että eläimiä hoidetaan tilalla hyvin, pidämme tärkeänä, että myös eläinten viimeinen matka on niille mahdollisimman stressitön.” Tasanen antaakin kiitosta erityisesti Paijan tilateurastamolle, jossa eläinten käsittely osataan ja tuotantotilat ovat laadukkaat. Kaikki Metsärannan tilalla tuotettu liha on saatu myytyä helposti eikä tilamyyntiä ei ole juurikaan tarvinnut mainostaa. Asiakkaat ovat löytäneet Metsärannan tilan puskaradion kautta tehokkaasti. Luomutuotantoon siirtyminen oli tilalle nimenomaan sen oman toiminnan kannalta järkevää ja luonnollista, eikä pontimena ollut ensisijaisesti lisäasiakkaiden saaminen: ”Arvioisin, että asiakkaita meillä käy nyt suunnilleen saman verran, kuin ennen luomutuotantoon siirtymistäkin.” Tasanen uskoo asiakaskuntansa arvostavan erityisesti tilan avoimuutta ja Metsärannassa onkin mahdollista päästä näkemään eläinten elinoloja asiakkaan sitä toivoessa. Enenevä osa kuluttajista on yhä kiinnostuneempia ruoan alkuperästä, josta toisinaan halutaan tietää ja nähdä hyvinkin yksityiskohtaisia asioita. Metsärannan kaltaisilla suoramyyntiä harjoittavilla tiloilla on selvä paikkansa tällaisten kuluttajien keskuudessa.

  • LUMOudu luomusta!

    Ruokapuoti Lumo on idyllinen luomu- ja lähiruokapuoti Rauman vanhan kaupungin ytimessä. Yrittäjä Tero Suhosella on takanaan jo seitsemän vuotta Lumon kauppiaana. Suomen mittakaavassa Lumon kaltainen puoti on nykyisin poikkeuksellinen, sillä luomu- ja lähiruokatuotteita löytyy jokaisen marketin hyllystä. Kilpailuerot ovat kaventuneet, mutta Lumon valttikorttina on joustavuus niin valikoiman kuin muunkin toiminnan suhteen. Perinteisen kaupankäynnin ohella Lumo tarjoaa runsaasti erilaisia hyvinvointiin ja terveyteen liittyvää koulutusta, ravintovalmennusta ja kuluvan vuoden aikana Lumo avaa myös verkkokaupan. – Yrittäjän arki on hektistä. On mietittävä arkipäiväisiä asioita, kuten tuotevalikoimaa, mutta myös yrityksen tulevaisuuden linjoja, Suhonen toteaa. Luomutuotteissa suositaan paikallista Lumon luomutuotevalikoima on laaja. Tero Suhonen kertoo, että kotimaista luomua on valikoimassa aina, kun sitä on tarjolla. Poikkeuksen muodostavat luonnollisesti tuotteet, joita ei Suomesta saa. Satakuntalaista luomua on tarjolla kasviksissa, marjoissa, leivissä ja lihassa. Maakuntarajojen ulkopuolelta puotiin toimitetaan viikoittain lisäksi luomumaitotuotteita ja luomumyllytuotteita. Muita yleisimpiä ja myydyimpiä luomutuotteita ovat kahvi, tee, mausteet, hunaja, kuivahedelmät, pähkinät ja siemenet, säilykkeet sekä valtaosa makeisvalikoimasta. Myös luomuoluet ja –siiderit ovat suosittuja. –Pienpanimokulttuurin nousukaudella pienpanimoiden oluiden kysyntä on kasvanut. Ehkäpä jonain päivä myymme satakuntalaista luomuolutta? Suhonen vinkkaa. Lumolla on vuosien myötä rakentunut vankka yhteistyöpohja alueen lähiruoka- ja luomutuottajien kanssa. Uusia yhteistyökumppaneita ja kontakteja löytyy välillä oman aktiivisuuden ansiosta, asiakkaiden vinkkaamana ja luonnollisesti myös tuottajien tai valmistajien ottaessa yhteyttä. Lumossa myytävät tuotteet ovat mahdollisimman usein luomutuotantoa tai mahdollisimman luonnonmukaisesti tuotettuja. Tärkeää on myös paikallisuus. Yrityksen toimintaa ohjaa asiantunteva palvelu, sekä linjaus aidoista että puhtaista elintarvikkeista. www.ruokapuotilumo.fi FB Ruokapuoti Lumo @ruokapuotilumo

  • Alihankinnalla on mahdollista teettää luomutuotteita

    Alihankinnalla ja rahtityöllä luomussa tarkoitetaan toimijan jonkun osan tai koko luomujalostustoiminnan siirtämistä sopimuksella toisen maatilan tai ulkopuolisen yrityksen tehtäväksi. Alihankkijan ei tarvitse kuulua luomuvalvontaan itsenäisenä toimijana. Luomutuotteen omistajuus säilyy päämiehellä eli luomutoimijalla koko alihankintatoiminnan ajan. Kokemäkeläinen Anttilan tila on tehnyt alihankintatyötä luomutiloille muutaman vuoden. –Luomuasiakkaita meillä on ollut yhden käden sormilla laskettava määrä, laskeskelee Juho Anttila. –Emme ole erityisemmin mainostaneet, että voimme toimia alihankkijana luomutiloille. Tilat ovat ottaneet meihin yhteyttä, kertoo Anttila. Alihankintatyöstä tavanomaisille toimijoille Anttiloilla on kokemusta yli kymmenen vuoden ajalta. Mehujen, hiilihapotettujen tuotteiden ja hillojen valmistus kuuluvat Anttilan tilan osaamiseen. Alihankintasopimus tarvitaan aina, kun jotakin teetetään ulkopuolisella toimijalla. Alihankkija sitoutuu luomusäädösten mukaiseen toimintaan päämiehensä kanssa tehtävällä kirjallisella sopimuksella. Alihankkijan on myös sitouduttava päämiehen luomusuunnitelmassa kuvattuihin toimintatapoihin ja luomuvalvontajärjestelmään. Päämies liittää sitoumuksen osaksi omaa luomusuunnitelmaansa. Päämiehen on ilmoitettava alihankintasitoumukset ELY-keskukselle ja elintarvikevalmistuksen osalta Eviralle, jotta alihankkijan toimipaikat ovat luomuvalvonnan tiedossa ja tarkastettavissa. Ilmoituksessa on selvittävä alihankkijan yhteystiedot, tehtävät luomutoiminnot ja käsiteltävät tuotteet. Anttilat eivät ole kokeneet luomutiloille alihankkijana toimimista sen kummallisempana asiana kuin muillekaan tiloille. –Samalla tavalla esimerkiksi kirjaamme, mitä marjoja ja pulloja on käytetty. Käytämme myös merkattuja lavoja, joilla erotamme niin luomuraaka-aineet kuin valmiit tuotteetkin tavanomaisesti tuotetuista. Teemme myös luomutuotteet kerralla valmiiksi, Anttila selittää. Myöskään päämiehen lukuun tehtävistä luomutarkastuksista Anttilalla ei ole valittamista. –Toimintamme on käyty tarkistamassa, ja jälkeenpäin olemme saaneet siitä raportin. Nykyiseen alihankintakäytäntöön Juho Anttila on siis tyytyväinen. Pääasia, että luomubyrokratiavaatimus kuuluu luomutoimijoille, ei alihankkijoille. –Pienelläkin tasolla pitää olla enemmän jalostusta, rohkaisee Juho Anttila. Se on yksi tapa lisätä oman tuotannon kannattavuutta. Lisätietoja: Anttilan tila www.anttilantila.fi Valmiita sopimuspohjia Eviran sivuilta Alihankintana teettämisestä

  • Satakunnassa jalostetaan luomutärkkelysperunaa tulevaisuudessa enenemässä määrin

    Luomutärkkelyksen jalostaminen alkoi 1990-luvulla, ja silloin jalostusmäärät olivat 50 t käyntikaudessa, kertoo Finnamyl Oy:n toimitusjohtaja Ossi Paakki Kokemäellä. - Nyt luomuperunatärkkelystä tuotetaan noin 600 t käyntikaudessa. Finnamylillä on noussut tarve lisätä luomuperunatärkkelyksen viljelyä ja jalostusmääriä, siksi yritys hakee nyt ja lähivuosina uusia luomusopimusviljelijöitä. Luomutärkkelyksestä 90 % menee vientiin. Tehtaan toivoma uusi luomuviljelyala uudella tilalla pitäisi vähintään olla 3–4 ha, jotta kuljetettavat määrät tehtaalle olisivat täysiä rekkakuormallisia kuljetuskustannusten optimoimiseksi. Finnamylillä on tarjota uusille viljelijöille A-luokan siementä heti kasvukaudeksi 2017. Toinen vaihtoehto on aloittaa siementuotannolla, ja perustaa tärkkelystuotanto kesällä 2018. Finnamyl suosittaa viljelyyn tärkkelysperunalajikkeita Kuras ja Kardal, joiden tärkkelysprosentti on hyvä. -Tärkkelysperunan hinnoittelu tapahtuu tärkkelystuoton ja mukuloiden puhtauden, ei perunakilojen, mukaan, selvittää viljelypäällikkö Kimmo Pusa. Luomutärkkelyksen tuottajahinta, joka on noin kolminkertainen tavanomaisesti tuotetun tärkkelystonnin hintaan verrattuna, on ollut erittäin kilpailukykyinen viimeisimpinä käyntikausina. Katetuotto kohdillansa Eero Vanhakartano ProAgria Länsi-Suomesta esitteli luomutärkkelysperunan kannattavuuslaskelmia. Katetuotto A oli 1 800–2 000 €/ha ja B 1 500–1 800 €/ha tärkkelyssadosta riippuen. Laskelmassa käytetty satotaso oli 15 000 kg ja tärkkelysprosentit 16, 17 ja 18. Huolimatta, että laskelmissa joudutaan käyttämään joitakin olettamuksia, ovat lukemat huomattavasti parempia kuin esimerkiksi luomukauralla (noin 1 000 €/ha). Luomuperunanviljelyn haasteet Luomutärkkelysperunan viljelyn suurimmat haasteet liittyvät kasvinsuojeluun ja erityisesti kasvitauteihin. -Kuras on perunarutonkestävämpi kuin Kardal, kertoo Kimmo Pusa kokemuksen ja koetulosten perusteella. -Myös lehtipoltetta on seurattava, suosittaa Pusa. Lehtipolte on alkanut vaivata tavanomaisia tärkkelysperunakasvustoja viime vuosina. Lehtipoltteen ei oleteta vaivaavan luomupeltoja erityisesti, vaikka lajikkeet ovatkin alttiita sille, koska luomun viljelykiertojen pitäisi pitää tauti kurissa. Samoin luomun monivuotisissa viljelykierroissa perunaruton maatartuntapaineen pitäisi olla alhainen. Ronny Hoxellilla, luomuperunanviljelijällä Kristiinankaupungista on kokemuksia luomussa sallittujen ruiskutettavien lannoitevalmisteiden vaikutuksista perunaruttoon. Hän on saanut Multiple ja Coptrac -valmisteilla 1–1½ viikon lisäkasvun käsittelemättömiin perunakasvustoihin verrattuna. Kumpaakin valmistetta oli ruiskutettu kaksi kertaa heinäkuussa. Hoxell kertoi myös, että siemenrikkakasvit saa pidettyä kurissa alkukesän noin puolentoista viikon välein suoritetuilla multauksilla. Kestorikkakasvit torjutaan nurmikierrossa. Lannoituksesta Finnamyliltä on saatavissa tärkkelysperunan jalostuksen prosessissa syntyvää luomuhyväksyttyä Bio-Kali -lannoitetta. Nimensä mukaisesti se on erityisesti kaliumlannoite, mutta on siinä myös jonkin verran typpeä ja fosforia. Sopiva määrä perunanviljelyyn on 4–5 m3 hehtaarille. Puhtaasti Bio-Kalin tarkkaan levitykseen soveltuva levityskalusto on vielä hakusessa. Sekoitettuna esim. sianlietteeseen kuten Ruotsissa tehdään, levitystekniset ongelmat voidaan ohittaa. Jos luomutärkkelysperunan sopimusviljely tai Bio-Kali kiinnostavat, yhteydenotot viljelypäällikkö Kimmo Pusaan, puh 040 166 2417. Luomutärkkelysperunan tarpeesta, sen kannattavuudesta ja viljelyn haasteista kuultiin torstaina 12.1.2017 Uutta kasvua luomusta -hankkeen ja Finnamylin järjestämässä infotilaisuudessa Kokemäellä. Tilaisuuden esityksiä on luettavissa täältä.

  • Satakunnan vankila

    Vankilan satsaukset laitumiin ovat tuottaneet tulosta Satakunnan vankilan Huittisten osaston 209 ha luomuala levittäytyy yhdelle peltoaukealle. Viljelyksiä halkoo muutama peltotie ja kanava, jonka avulla alueen vesitasapainoa hallitaan. Alue on nimittäin vanhaa järvenpohjaa ja multavaa sellaista. Tilan viljelyksiä ja luomukarjaa meille esittelee tilanhoitaja Elina Kamppari. Tila on ollut vuodesta 1995 luomutuotannossa. Eläinten kasvulle tunnustusta Tilan Hereford-, Aberdeen Angus- ja Limousin- rotuiset emolehmät vasikoineen laiduntavat viidessä ryhmässä. Vieroitetut vasikat menevät välityksen kautta luomutiloille jatkokasvatukseen. Itselle kasvamaan jäävät vain uudistukseen tarvittavat lehmävasikat. Teuraaksi lähtee vuosittain noin 20 poistettavaa emolehmää. Siitossonnit ostetaan. Talvisin eläimet ovat kylmäpihatossa ja ulkotarhassa. Eläinten kokonaispääluku on tällä hetkellä 233. Elina Kamppari iloitsee kovasti Atrian heille myöntämästä tunnustuksesta ”Erinomainen pihvivasikan tuottaja 2015”. – Kakkukahveja on juotu myös vankien kanssa. Näin heillekin on pystytty osoittamaan, että suunnitelmallisella työllä on merkitystä, kertoo Kamppari. Vasikoiden päiväkasvu on parantunut huomattavasti parin viimeisen vuoden aikana, viime vuonna se oli keskimäärin 1 400 g / pv. – Kaikkeen ei ehdi paneutua samanaikaisesti, mutta tuotannon kehittäminen on aloitettu eläimistä, kertoo Kamppari. – Kesä 2015 oli hyvä eläimille. Ei liian kuuma, joten ne jaksoivat syödä hyvin. Laidunkauden kannalta emolehmät poikivat hyvään aikaan maalis-huhtikuussa. Laitumiin ja talviruokintaan on satsattu. Pyöröpaaleihin tehdään rehua nurmista ja vihantakasvustoista. Paalit varastoidaan keskitetysti tilakeskuksen alueelle, ja ne merkitään lohkonumeroin. Jo varastointivaiheessa tiedetään, mitä rehua tullaan syöttämään millekin eläinryhmälle. Numeroinnin avulla saadaan ohjattua ruokinnassa oikea-aikaisesti sopivaa rehua lehmille. Rikkakasvit ovat haaste – Tämän lohkon toimenpiteet päätettiin jo viime kesänä, kun hevonhierakat äityivät laitumella liian pahaksi, kertoo Kamppari. – Lohko kynnettiin keväällä ja rikkoja kuritettiin koko alkukesä äestämällä ja kesäkuussa kylvettiin härkäpapu-ohraseos. Sato paalataan syksyllä eläinten rehuksi. Tilalla oli kesäkuun lopulla alkamassa vihantarehun niitto kevätruis-italianraiheinäkasvustosta. Kasvuston korjaaminen rehuksi ja loppukesällä alta puskeva italianraiheinä on koettu hyväksi rikkakasvien hallintakeinoksi. Tänä vuonna sillä kuritettiin 20 ha lohkossa jauhosavikkaa, mikä näytti olevan ainoa ongelmarikka tällä hetkellä. Nurmi ja vihantaviljat ovat tilan pääkeinot hallita rikkoja. Italianraiheinää Kamppari kehuu nopeakasvuiseksi ja hyväksi tukahduttajaksi. Viljavia maita Vankilan maat ovat ravinteikkaita. Jopa niin runsasmultaisia, että apilan osuutta nurmissa on vähennetty. Tilalla noudatetaan kahta viljelykiertoa: nurmi- ja perunakiertoa. Kierrossa vuorottelevat nurmet ja viljakasvit, osa viljasta korjataan vihantana säilörehuksi. Perunan paikka katsotaan niin, että sille jää kierrossa riittävästi välivuosia. Viljelyssä on vuosittain toista sataa hehtaaria nurmea tai vihantaviljaa sekä ohraa ja kauraa noin 50 ha. Tärkkelysperunaa on tänä vuonna vain puolet normaalista (noin 7 ha), koska perunarutto kuritti kasvustoja viime vuonna niin pahoin, ettei omaa siementä lisäykseen saatu. Tänä vuonna kaikki siemenperuna on ostettua. Tärkkelysperunalajikkeena on Kuras, koska sillä on hyvä lehtiruton kestävyys. – Kauralajikkeena on Peppi, ja ohrassa Streif, kertoo Kamppari. – Viljat myydään muille luomutiloille rehuksi. Omille eläimille ei syötetä ollenkaan väkirehua. Tilan kehittäminen kiinnostaa Kasvinviljely on tilan seuraava kehittämiskohde. – Tällä hetkellä ei ole paukkuja pinaatin viljelyyn, valittelee tilanhoitaja. Tilalla on ollut aikaisemmin kasvussa pinaattia ja kaaleja, mutta niistä on luovuttu niiden vaatiman suuren työmäärän vuoksi. Vaikka tilalla on työvoimaa, sitä ei ole silti riittävästi haastavien erikoiskasvien viljelyyn. Tavoitteena on kehittää tilan viljanviljelyä niin, että saadaan myyntiviljaa elintarviketeollisuudelle. – Myös peltojen kasvipeitteisyysprosenttia tullaan kriittisesti tarkastelemaan suhteessa rikkojen hallintaan, kertoo Elina Kamppari. – Säilörehun paalaus ja lannanlevitys on ulkoistettu urakoitsijoille. Jos lannanlevitys saataisiin omaksi työksi, saataisiin lannan käyttöä optimoitua paremmin, pohtii tilanhoitaja. Peltoaukealla on runsas linnusto kevätmuutonaikaan. Tällä kertaa tärkkelysperunan siemenviljelyksellä oli kurkilauma.

  • Vähä-Riihilän luomutila, Markku Weckman

    Rikkakasveja vastaan Vähä-Riihilän luomutilan isännältä ei puutu innovointi- ja toteutuskykyä. Isäntä Markku Weckman on kehitellyt W-Cutter-rikkaleikkuria muutaman viime vuoden rikkakasvien kukkavarsien latvusleikkuuseen. –W-Cutter-käsittely on lisä muille rikkatorjunnan toimenpiteille. Tarkoituksena on estää esimerkiksi valvatin ja ohdakkeen siementäminen ja niiden pääsy uusille lohkoille, kertoo Markku Weckman. Weckman oli miettinyt vaihtoehtoa siimaleikkurilla tehtäviin pesäketorjuntoihin, mitkä hän koki työläiksi. Rikkaleikkuri lähti kehittymään, ja nyt esittelyssä oli jo myyntikelpoinen versio. Laitteella on työleveyttä 12 m ja käyttövoimansa se ottaa traktorigeneraattorista. Markku Weckmanin isännöimä kasvinviljelytila sijaitsee Luvian keskustan tuntumassa. Peltopinta-ala tilalla on 134 ha. Tila on ollut luomutuotannossa nyt viisi vuotta. Myös 2000-luvun vaihteessa tila oli seitsemän vuotta luomussa. –Silloin tuli uskonpuute rikkojen kanssa, ja palasin tavanomaiseen tuotantoon. Silloin oli myös luomulamavuosia, eikä luomu oikein vetänyt, muistelee Weckman. –Nyt on parempi luomuilmapiiri ja -kysyntä. Monipuolista tuotantoa ja tekemistä Viljelykasveina tilalla ovat viljat, öljykasvit, herne, härkäpapu, pellava, peruna ja maa-artisokka. Lannoituksena käytetään 1-2-vuotisia viherlannoitusnurmia ja satunnaisesti broilerinlantaa. Perunasta tilalla viljellään sekä tärkkelys- että ruokaperunaa. Tärkkelysperunaa on tänä vuonna viljelyssä 8 ha. Lajikkeina ovat Kuras, Kardal ja Canasta. Ruokaperunasta viljelyssä on Operaa, Nicolaa ja Siikliä. Ruokaperuna myydään suoramyyntinä mm. Rekojen kautta. Toinen Reko-tuote on maa-artisokka, josta tilalla on myös useamman vuoden kokemus. Maa-artisokka ei ole yleisesti tunnettu kasvi Suomessa, joten sen kysyntää vaikuttaa paljon se, onko kasvista ollut ruokaohjeita lehtien palstoilla. Tilalla on myös kokemusta luomuöljypellavan viljelystä. Se on melko haastava kasvi luomussa mm. huonon rikkakasvivarjostuksen takia. Tilan viljelykierrossa öljypellava on yleensä viimeinen kasvi. Weckman urakoi rikkaleikkurilla ja vaakatasomurskaimella muille viljelijöille. Urakoinnissa on meneillään ensimmäinen vuosi. Leikkuri sopii myös perunanvarsien tuhoamiseen. Ajonopeus on tällöin huomattavasti pienempi kuin rikkakukintojen latvonnassa. Tänä vuonna Markku Weckman oli myös Okrassa esittelemässä laitettaan. Hankala vuosi öljykasvien osalta Vielä perunarutto ei ollut kurittanut perunakasvustoja heinäkuun puolessa välissä. Öljykasveille vuosi on ollut hankala. -Syysrapsista ei talvehtinut kuin pieni ala, ja paha ötökkävuosi on kurittanut kevätöljykasveja, kertailee isäntä. Tänä vuonna sato-odotukset eivät ole kovin korkealla. Parhaimpina vuosina syysrapsilla on tilalla päästy kuitenkin noin 2 800 kg/ha satotasoon. W-Cutter-työnäytös nähtiin herne-vehnälohkolla. Markku Weckman pitää vehnää herneelle parempana tukikasvina, koska vehnä on helpompi lajitella herneen joukosta pois. Kauran hyviä puolia on sen parempi varjostavuus rikkoja vastaan. Vähä-Riihilän tila edustaa keskikokoista suurempaa luomutilaa. Vähä-Riihilässä on monipuolinen viljelykierto ja kasvilajivalikoima sekä jossakin määrin korjatun sadon kunnostusta. Rikkaruohojen torjunta nähdyillä pelloilla oli kuitenkin haasteellista. Ongelmaan toivottiin helpotusta mm. rikkaleikkurista. W-Cutter-rikkaleikkurin käyttöä esiteltiin pellonpiennartilaisuudessa 12.7.2016 Markku Weckmanin Vähä-Riihilän luomutilalla.

  • Seikkulan tila

    Luomuun siirtymiselle löytyi riittävästi perusteita Samu Seikkulan isännöimä kasvinviljelytila Rauman Lapissa on toisen vuoden siirtymävaiheessa luomutuotantoon. Reilun 6 ha ala on jo luomussa siirtymävaihelyhennyksen takia. Seikkula on Aron tilan 13. isäntä, ja tila on ollut hänen omistuksessa vuodesta 2002 lähtien. Tilan kokoa on pikkuhiljaa kasvatettu sen ollessa nyt noin 70 ha vuokramaineen. Luomua kypsyteltiin useita vuosia –Hiukan siirtyminen luomuun arvelutti, kun tilalla ei ole eläimiä harraste-eläimiä lukuun ottamatta, kertoo tilan isäntä. Mutta siirtymiselle löytyi kaksi selvää perustetta – taloudelliset syyt ja tilan konekanta. Luomutuotanto on ollut useamman vuoden Seikkulan pohdinnassa, mutta viimeisen sysäyksen luomupositiiviselle päätökselle antoivat tukien lasku ja alhaiset viljanhinnat. Samoin kalliit tuotantopanokset avittivat päätöksessä. –Nyt ei tarvitse uusia kasvinsuojeluruiskua, eikä viljavarastoja laajentaa, iloitsee Seikkula. Rikkaäes hankintaan Ei luomuun siirtyminen täysin investoinnitta tule menemään. –Rikkaäes on varmaan hankittava ensi vuonna, Seikkula pohtii. Kesantomurskain on jo tilalle hankittu, samoin kyntöaurat. Kyntöön on siirryttävä, arveli Seikkula. Tilalla on aikaisemmin kevytmuokattu peltoja. Rikkakasvien hallinta ja ravinteiden riittävyys arveluttavat Seikkulaa luomutuotannon onnistumisessa eniten. Suoramyynti kotieläintiloille olisi mahdollisuus Tilalla on viljelyssä syysruista ja -vehnää, kauraa, hernettä, härkäpapua ja nurmea. Tilalla aiotaan noudattaa viiden-kuuden vuoden viljelykiertoa. Herne ja härkäpapu onnistuivat ainakin ensimmäisenä siirtymävuonna, vaikka niistä ei ole aikaisempaa kokemusta. Kokeneemmat luomuviljelijät kannustivat Seikkulaa pitämään reilusti välivuosia herneen, härkäpavun ja öljykasvien jälkeen kasvinsuojeluongelmien välttämiseksi. Satonsa Seikkula aikoo myydä luomua ostaville keskusliikkeille. Nyt siirtymävaiheessa Seikkula on ottanut sadoista omaa siementä. Yhteistyö luomukotieläintilojen kanssa kiinnostaisi Seikkulaa enemmänkin, mutta ainakaan lähialueella sellaisia tiloja ei ole. Tilalta on myyty heinää pikkupaaleissa hevos- ja lammastiloille. Jatkossa luomusiementuotanto voisi olla tilan erikoistumisvaihtoehto, pohtii Seikkula valoisana tilansa luomutulevaisuutta. Aron tilalla Rauman Lapin Kivikylässä järjestettiin siirtymävaihetilan pellonpiennartilaisuus 21.6.2016.

  • Saaren luomutila

    Kaikki on tehty hyvällä ammattitaidolla! - Voiko luomutuottaja saada parempaa arvioitaan työstään kuin oheinen luomutarkastajan toteamus tilan toiminnasta ja vielä kirjallisena?, kysyy Ulla Mäkinen, Porin kauppahallin Luomupuodin pitäjä ja luomutilallinen Ulvilasta. Kyseessä on Saaren luomutilan ja erityisesti Risto Nevalaisen saama tunnustus luomutarkastuksen yhteydessä. Ammattitaitoa on kertynyt hyvien koulutusten ja pitkäaikaisen kokemuksen kautta, jatkaa Mäkinen. Kokemusta Ulla Mäkisellä karttuu tänä vuonna jo 14. vuoden verran Luomupuodin pitäjänä ja hänen puolisollaan Nevalaisella on menossa jo 25. vuosi Saaren luomutilan isäntänä. Mielenkiitoinen työ ja elämäntehtävä Saaren luomutilan 4 ha alalla tuotetaan avomaan vihanneksia ja marjoja sekä luomuvihannesten ja yrttien taimia kasvihuoneessa. Siementen kylvö ja taimien koulinta on alkanut helmikuun lopulla mm. paprikoiden ja chilien kylvöllä jatkuen maaliskuussa mitä moninaisemmilla lajeilla kokonaislajimäärän ollessa liki 40. Suurin osa taimista menee Porin ja Säkylän paikallisten puutarhamyymälöiden kautta. Taimia käytetään myös omalla tilalla. Tilan pääkasvit ovat mansikka, peruna, sipuli ja juurekset. Marjoista on lisäksi tuotantoa vadelmasta, mustaherukasta ja pensasmustikasta. Mansikka on kasveista työllistävin. Parhaimpaan mansikka-aikaan tilalla työskentelee 10 - 12 kesätyöntekijää tai harjoittelijaa. Valtaosa tilan tuotannosta menee kesällä tilalta suoraan oman tilamyymälän kautta. Muita myyntikanavia ovat tukut mm. nippusipuleille ja osalle juureksista. Uutena kanavana on tullut myös Reko-myynti. Töitä riittää tällä monipuolisella tilalla yllin kyllin sydän talvea lukuun ottamatta, mutta mielenkiintoinen työ on ollut suurimpia Nevalaisen motiiveja jatkaa työtään. Suurimmaksi luomuavomaan vihannestuotannon haasteeksi Nevalainen kertoo tautien ja tuholaisten hallinnan. Myöskään rikkatorjunta ei säästy maininnalta. Rikkakasveja torjutaan liekityksin, harauksin ja käsin kitkemällä. Viljelykierroista Keskustelimme Nevalaisen kanssa myös hiukan viljelykierroista ja ravinnetaloudesta. Mansikkaa viljellään 3 - 4 vuotta, jonka jälkeen seuraa avokesannointia rikkakasvien kurittamiseksi. Loppukesäksi kesannoinnin jälkeen pellolle kylvetään öljyretikkaa. Seuravana vuonna vuorossa on yksivuotinen viherlannoitusnurmi ja sen jälkeen vielä joku muu satokasvi ennen uuden mansikan istutusta. Nevalainen on todennut hyväksi viherlannoitusnurmeksi kauran (100 kg/ha), ruisvirnan (60 kg/ha), yksivuotisen raiheinän (10 kg/ha) ja persianapilan (5 kg/ha) seoksen. Vihanneslohkoilla viherlannoitusnurmen jälkeen viljellään paljon ravinteita vaativia purjoa, selleriä ja kurkkukasveja. Seuraavana vuonna vuorossa on peruna ja sitä seuraavana sipuli ja porkkana. Tilalla joudutaan käyttämään jonkun verran luomutuotantoon hyväksyttyjä ostolannoitteita, koska lantaa ei ole aina saatavilla. Puolivalmisteille olisi kysyntää Saaren tilan ensisijainen tavoite on tuottaa tuoretuotteita. Osa tuotannosta hyödynnetään kuitenkin jatkojalostuksen avulla, kuten mansikkamehuna ja yrttivalmisteina. Jatkojalosteet myydään Ullan Uniikki -tuotemerkillä. Luonnonmukaisesti tuotetuille puolivalmisteille, kuten esimerkiksi kuoritulle luomuperunalle ja muiden esikäsiteltyjen raaka-aineiden sopimustuottajille olisi kysyntää Satakunnassakin, vinkkaa Ulla Mäkinen. Suurkeittiöt kyselevät aina välillä Ulla Mäkiseltä tuotteita. Saaren luomutilalla ei ole kuitenkaan ollut tarvetta laajentaa tuotantoaan ja investoida jatkojalostuksen vaatimiin tiloihin. Ullan Uniikki -tuotteet valmistetaan tällä hetkellä alihankintana. Vaikka Saaren tilan pariskunta arvosteleekin luomutuotannon byrokratiaa, kuitenkin luomulainsäädännön uudistus saa kiitosta. Uudistus mahdollistaa alihankinnan myös luomuvalvontaan kuulumattoman toimijan tekemänä. - Purjo, sellerit, kaalikasvit, valkosipuli, omena, tattari, hillot, listaa Ulla Mäkinen kysymykseen luomutuotteista, joita ei ole tarpeeksi kotimaisena saatavana. Ja kotimainen luomumakeinen sopisi myös Luomupuodin valikoimaan. Vinkkejä aloittajille ja byrokratian purkuun Ulla Mäkinen listaa nopeasti kolme vinkkiä tuleville luomutuottajille tai -jalostajille: koulutus, tavoite ja paperityöt. Ulla Mäkinen kannustaa kouluttautumaan hyvin luomutuotantoon ennen sen aloittamista. Tuotannon laajuus pitää myös miettiä. Jos tavoittelee heti laajaa tuotantoa, kokemusta alalta tai kasveista on oltava, muuten on vaikea onnistua. Vaikka paperitöistä ei pitäisikään, ne kuuluvat luomutuotannon kuvaan. Paperityöt helpottuvat ajan kanssa ja myös huolellisesti tehdyt tuotevirtakirjaukset helpottavat valvontaa ja oman toiminnan arviointia, kertoo Mäkinen. Ja viimeiseksi vinkki byrokratian purkutalkoisiin: pitkän linjan luomutoimijoihin voisi luottaa enemmän ja valvontaa vähentää ja yksinkertaistaa. Saaren Luomutila, Risto Nevalainen ja Ulla Mäkinen Tila: Luomupuutarhatila Ulvilan Saaressa. Risto aloitti luomutuotannon tilallaan vuonna 1992, ja Ulla liittyi mukaan kuvioihin vuonna 2001. Peltoviljelyä täydentää pieni kasvihuone. Viljelykasvit: Pääkasvit ovat mansikka, peruna, sipuli ja juurekset. Tilalla tuotetaan myös vadelmaa, mustaherukkaa sekä pensasmustikkaa. Lisäksi tuotannossa on lukuisa määrä muita puutarhakasveja ja yrttejä, yhteensä yli 50 lajia. Keväällä kasvihuoneessa kasvatetaan taimia myyntiin ja omaan käyttöön, myöhemmin kurkkua ja tomaattia myyntiin. Markkinointi: Valtaosa sadosta tuotetaan tuoremyyntiin, ja myydään suoraan tilalta tai Kauppahallin Luomupuodin kautta. Myyntiä on myös REKO-ryhmän kautta. Joitakin tuote-eriä markkinoidaan tukun kautta. Luomuyrttien taimet markkinoidaan lähialueen puutarhamyymälöiden kautta. Osan marjoista ja yrteistä jalostaa Saaren Luomuherkut ky Ullan Uniikin tuotteiksi. Tilamyymälä on auki kesäisin arkisin klo 9-18 ja lauantaisin klo 9-14. Saaren Luomuherkut ky, Ulla Mäkinen Yritys: Saaren Luomuherkut Ky on luomutuotteiden myyntiin ja jalostukseen erikoistunut yritys, jonka toimipisteet sijaitsevat Ulvilan Saaressa Saaren luomutilalla sekä Porin Kauppahallin Luomupuodissa. Yrityksen toiminta on alkanut vuonna 2002. Kauppahallin luomupuoti: Luomupuodissa on kattava valikoima luomuvihanneksia ja – juureksia, viljatuotteita sekä jatkojalosteita. Myynnissä on luomua satakunnasta, muita suomalaisia luomutuotteita sekä myös tuontiluomua. Jalosteet: Saaren Luomuherkut ky jalostaa Saaren luomutilan raaka-aineista luomumehuja sekä – yrttisekoituksia. Jatkojalosteet tehdään Ullan Uniikki -tuotemerkillä. Esittelimme Uutta kasvua luomusta – osaamisella kannattavuutta Satakuntaan -tiedonvälityshankkeen Saaren luomutilalla satakuntalaiselle medialle 15.3.2016.