Avaa valikko Valikko

Kahalan luomutila – täsmätoimilla erinomaisia tuloksia

Eurassa lähellä Panelian kylää tilaansa viljelevä Ilkka Kahala siirtyi luomuun tilan sukupolven vaihdoksen yhteydessä vuonna 1996. Luomusta on siis jo yli kahdenkymmenen vuoden kokemus. Ajanjaksoon on tilan isännän Ilkka Kahalan mukaan sisältynyt luomulle parempia että heikompia aikoja. Ilkan mukaan juuri nyt aika on luomulle suotuisa, mikä näkyy tuotteista maksettavina huippuhintoina. Ilkka on päätoiminen viljelijä vaimonsa käydessä tilan ulkopuolella töissä.

Tilalla harjoitetaan reilun kahdeksankymmenen hehtaarin alalla hyvin monipuolista kasvinviljelyä. Kesällä 2017 pelloilla kasvaa puna-apilaa, timoteitä, härkäpapua ja kevätvehnää, joista on sopimukset lähistön siemenpakkaajan kanssa. Lisäksi elintarvikekäyttöön tuotetaan syysruista sekä gluteenitonta kauraa.

Ilkalla on viljelytoimiinsa vankat perusteet ja osuvat mielipiteet. Perusta hyville sadoille on, että pellon perusasiat mm. ojitus, ja kestorikkakasvien tilanne ovat kunnossa. Jos asiat ovat huonolla tolalla jo tavanomaisessa tuotannossa, luomuun siirtyminen ei ole hyvä ratkaisu. Ongelmat pahenevat keinovalikoiman kaventuessa. Luomuun siirtyvän tulee varautua myös kasvavaan työmäärään, mikä kuitenkin jakautuu tasaisemmin pitkin kasvukautta kuin tavanomaisessa tuotannossa. Ilkan mukaan luomuviljelyssä päästään 70 %:n satotasoon siitä, mitä vastaavissa oloissa tavanomaisessa tuotannossa saadaan, kun viljelytoimet hoidetaan tarkasti.

Tilan pellot ovat pääosin runsasmultaisia hiedansekaisia maalajeja. Muokkauskäytäntöjään viljelijä kutsui ”maksimimuokkaukseksi”, johon kuului kynnön lisäksi 2-3 äestyskertaa, joilla maan pinta muokataan tasaiseksi ja hienojakoiseksi. Pellon pinnan tasaisuus parantaa rikkaäestyksen tehoa. Rikkaäestyksiä tehdään

yleensä yksi, joskus härkäpavulla ennen taimettumista sokkoäestys ja orastumisen jälkeinen rikkaäestys. Kevyiden maalajien ansiosta viljat voidaan kylvää 6-7 cm syvyyteen, mikä sitoo oraat tiukasti maahan ja vähentää niiden vaurioitumista rikkaäestyksessä. Kylvö tehdään tarkasti ilman ”haukia”, jotka mahdollistaisivat rikkojen kasvua. Huolimatta monista muokkauskerroista peltojen multavuus on viljelijän omien kokemusten mutta myös viljavuustutkimuksen mukaan noussut vuosien saatossa.

Myöhemmin kesällä rikkoja täsmätorjutaan kuokalla ja kestorikkojen kukkimisen aikaan viikatteella. Kestorikkojen siementäminen tulee estää, mikä pahentaisi seuraavien vuosien tilannetta. Ilkan mukaan rikkapesäkkeisiin on puututtava välittömästi kovalla kädellä, ajatus ja puheet eivät riitä. Esimerkki puuttumisesta olivat apilan siemenviljelyksien saunakukkaiset alueet, jotka oli murskattu maahan. Ilkan mukaan puna-apilan siemensadon määrä riippuu enemmän pölyttäjien määrästä kuin apilan pinta-alasta. Pienemmältäkin alalta saadaan sama siemensato, jos jäljelle jäänyt ala pölyttyy täydellisemmin. Peltojen käsivaraisessa puhdistuksessa apuna on omien perheenjäsenten lisäksi lähistön koululaisia.

Rikkakasvien leviämistä pellon reunoilta estetään kesäisellä pellon reunojen niitolla. Juolavehnää ja muita kestorikkoja torjutaan heti puinnin jälkeen sänkimuokkauksella. Toimenpide toistetaan ilmojen salliessa vielä myöhemminkin. Tällä estetään kasvuston puinnin jälkeistä kestorikkojen kasvun voimistumista. Viimeisenä syksyn toimenpiteenä maat kynnetään. Tarkkuudesta huolimatta rikkojen määrä vaihtelee vuosittain. Kevyet maalajit helpottavat mm. juolavehnän runsastumista. Ilkan mukaan ahkerakaan viherlannoitusnurmien niitto ei riitä juolavehnän torjunnaksi. Aika ajoin on turvauduttava juolavehnän torjunnan järeimpään aseeseen, avokesannointiin. Hietamailla avokesannointi on luomuviljelyssä Ilkan mukaan aivan välttämätön toimenpide, koska alkuun päästyään juolavehnä runsastuu tilan pelloilla todella nopeasti. Vuosittain kesannoidaan aina pahin ongelmalohko.

Peltojen lannoitus perustuu viljelykiertoon, jossa on mukana typpeä maahan lataavia typensitojakasveja, härkäpapua ja puna-apilaa, avokesannointiin sekä naapuruston broileritilan lantaan. Yhteistyöhön broileritilan kanssa on jo pitkäkestoiset perinteet. Broilereiden ruokinta perustuu kokoviljan osalta vain broileritilan omaan viljaan, mikä varmistaa lannan hukkakaurattomuuden. Ilkan mukaan ravinteiden riittävyys ei rajoita suuresti viljelykasvien satoa. Esimerkiksi kaura pysyy vain juuri ja juuri pystyssä vahvan apilanurmen jälkeen. Runsas lannoitus parantaa luomussa myös rikkakasvien kilpailukykyä suhteessa viljelykasveihin. Niukkakin lannoitus kasvattaa kauran metrin mittaiseksi, jonka jalkoihin savikkakin jää. Jos lannoitus on voimakas, osat vaihtuvat ja savikka on metristä ja kaura tätä lyhyempää.

Ilkan mukaan ennalta suunniteltua viljelykiertoa säädetään tarvittaessa markkinatilanteen mukaan sääntöjen sallimissa puitteissa. Tilan viljelyn kannattavuutta parantaa tilan siementuotanto ja mahdollisuus saada viljelykiertoon kuuluvista nurmistakin myyntituloja. Tilan toimintaa ohjataan aktiivisesti. Mahdollista on esimerkiksi irtautuminen ympäristötuesta, jos se rajoittaa liikaa tilan toimintaa. Jos luomun tuottaminen muuttuu säädösten osalta liian vaikeaksi luomutuotantoon sitoutuminenkaan ei ole kiveen hakattu. Nyt kumpikaan edellisistä vaihtoehdoista ei ole harkinnassa.

Nähdyt pellot ja kasvustot edustivat luomutuotantoa parhaimmillaan!

Kuvassa Kahalan rehevää Reetta-ruista. Kasvuston pituuden vertailukohtana tytär Aino.

Arkistoon